SANNI – rohkeasti ripotellen

Home / Arkisto / SANNI – rohkeasti ripotellen

Mirkka Torikka, Kuvat Warner Music Finland

Yksi Suomen suosituimmista naisartististeista, 23-vuotias Sanni Kurkisuo julkaisi lokakuussa kolmannen platinaa myyneen albuminsa. Eikä kolmattakaan levyä kohdattu kohutta, kiitos muun muassa kirosanan. Tällä omaa nimeään kantavalla levyllään laulaja on entistä rohkeampi ja avoimempi. Valtaosa Sannin kappaleista käsittelee ihmissuhteita varsin suorasukaisesti – myös epäsovinnaisista näkökulmista. Jonkun mielestä se on henkisen ja fyysisen väkivallan sallimista, jopa uhriutumista ja esineellistämistä, mutta jonkun mielestä vapauttavaa. Sannin sanoituksista löytyy helposti motiivia mielensäpahoittajille, mutta lyriikat tarjoavat myös inhimillistä samaistumispintaa. Vaikka Sannin sanoituksissa käyttäydytään ehkä tyhmästi, kukaan ei ajattele hänen olevan tyhmä. Kukapa ei haluaisi samaistua tähän? Sanni antaa luvan olla joskus ihan rikki ja jotain muuta kuin siisti ja itsenäinen vahva nainen – vaikka vain lelu tai vahinko.

Alaikäisten kohdalla tällainen peilipinta on tarpeeton ja täten ongelmallisempi. Sanoituksista noussut kritiikki olisi aiheellista käsitellä ilman, että artistin täytyisi kokea sitä taiteilijavapautensa rajoittamisena tai kukkahattutätien paapomisena. Sanni tarjoaa vanhemmille valttikorttia, jonka avulla voi lähteä puhumaan yleensä vaikeiksi keskustelunaiheiksi koetuista asioista. Vahinko-kappaleen myötä voi herätellä ajatuksia seurustelusta ja seksistä. Lapselle voi kertoa, että aikuisten maailmaan liittyvien sanoitusten vuoksi jotkin laulut on parempi jättää kotikaraokeen kaupan kassajonon sijaan. Tärkeintä on ettei lapsia syyllistetä laulamisesta eikä Sannia loistavista sanoituksista. Peace!

Onnea uudesta levystä! Millaista tätä kolmatta albumia oli tehdä?

Levyä tehtiin ripotellen heti LELU-albumin ilmestymisestä tämän vuoden elokuuhun asti.

Tein kesällä 43 keikkaa ja levyn loppurutistus sijoittui juurikin hektisimpään keikkahäsään. Tuntui, että levyä tehdessä pääsin estottomaan tilaan, kun ei ollut aikaa ylianalysoida tekemisiään liikaa. Olen levystä enemmän innoissaan kuin varmaan mistään aikaisemmasta julkaisusta.

Synnyttääkö menestys paineita? Mietitkö sanoittaessasi yhä enemmän sitä, mitä fanisi haluaisivat kuulla ja millaiseen tekstiin he voisivat mahdollisesti samaistua?

En mieti kirjottaessani mitään muuta kuin kyseistä kappaletta ja mitkä sanat sekä melodiat tukevat sitä parhaiten. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää. Se antaa nimenomaan vapauden olla täysin keskittynyt itse kappaleeseen ja sen tarinaan.

Miten kuvailisit tämän päivän nuorisokulttuuria? Millaista on keikoillasi kulkeva nuoriso?

Mun keikoilla oleva jengi on ihanan energistä ja hyväntuulista. Osalla on myös yksisarvishiuksia eli värikkäitä tukkia. Musta tuntuu, että mun fanit on ottaneet mun mukana askelia kohti persoonallisempaa tyyliä. Oon aina ihan fiiliksissä kun näen jonkun, joka on värjännyt tukkansa neonväreillä mun innostamana.

Lelu-biisissä esineellistetään naisia ja antaudutaan hyväksikäytettäväksi, Vahinko-kappaleessa sen sijaan hyväksytään pettäminen ja Mitähän vittua -lyriikoissa uhataan väkivallalla. Tartutko sanoituksissa tabuihin tietoisesti koska kaikesta muusta on jo laulettu?

En tee mitään tietoista tabujen rikkomista. Mä oon kasvanut ympäristössä, jossa ei ole tabuja. Ihmiselämä on inhimillistä ja kaikki me käydään läpi laajoja tunneskaaloja ihmissuhteissa. Musta on hyvä, että taiteen kautta voi sanoa asioita, joista ei muuten välttämättä helposti puhuta.

Mistä hankit näyttävät esiintymisvaatteesi? Säilytätkö ne kaikki aarteina, vai voisiko joskus olla tulossa faneille Sannin keikkakledju-kirpputori?

Oon suunnitellut keikkavaatekirppistä tässä jo jonkin aikaa. Yhden vaatteen kaari on esiintyjällä niin lyhyt, että vaikka olisin kuinka rakastunut johonkin settiin, en pue sitä keikoille ylleni enempää kuin ihan maksimissaan kolme kertaa. Tilaan vaatteita paljon netistä Jenkeistä ja Briteistä. Tykkään myös aina sopivan tilanteen tullen lentää Berliiniin tai Lontooseen, tai jopa Jenkkeihin pyörimään ja shoppailemaan.

Millaista luottamusta vaatii hypätä vietäväksi yleisön sekaan? Onko koskaan käynyt  siten, että lavalle palautuminen on venähtänyt innokkaan faninmeren kaapatessa sinut turhan pitkäksi aikaa?

Ruisrockissa tein pisimmän stagediven. Ajattelin vaan pulahtaa eturiveissä, mutta massa veikin minua pidemmälle ja meinasin sukeltaa ihan tosissaan. Tosi hyvin ihmiset on ottaneet vastaan ja kannatelleet. Se on rankinta corejumppaa mitä löytyy, kun pitää jähmettää koko keskivartalo, ettei kädet tee kipeää ja mua on helpompi kuljettaa. Mä luotan mun faneihin sata prossaa, joten ei oo koskaan ollut epäilystä, etteivätkö he mua ottaisi vastaan.

Juominen on vahvasti rinnastettu luomiseen, ainakin ennen vallalla olevaa terveystrendiä.  Sisältääkö sinun keikkaraiderisi jallua vai vihersmoothieta?

Meidän ryhmä dokaa verrattain aika vähän. Ollaan kaikki urheilullisia tyyppejä ja halutaan pitää itsemme kondiksessa pitkien ja kuluttavien rundien keskellä. Totta kai hassuttelu kuuluu rundaamiseen, mutta mä en halua tehdä duuniani huonosti sen takia, että edellinen ilta on venähtänyt. Ollaan ryhmänä enemmän siis smoothie-jengiä kuin rokkikukkoja.

Millainen on suhteesi päihteisiin muuten?

Mun elämässä pätee kohtuus kaikessa -ajattelu. Alkoholi on ainoa päihde, jota silloin tällöin kohtuuden rajoissa käytän. Mun mielestä lasi viiniä frendien seurassa pitkän päivän jälkeen voi olla ihan freesikin juttu. Mutta vahvemmat aineet on mulle aina ollut ihan boikotissa.

Miten rentoudut kaiken pyörityksen keskellä?

Näen hyviä ystäviä ja perhettä. Koitan relata kotona ja kerätä voimia keikkoja varten välipäivinä. Turha rehkiminen on saanut mun osalta jäädä kokonaan. Ennen painoin keikkojen lisäksi salilla monta päivää viikossa, nykyään keskityn hengenravintoon ja palautumiseen.

Miten vietät joulua? Voisiko sinulta ilmestyä joskus joululevy?

Joululevy mun kohdalla on aika hasardi ajatus. Mutta never say never. Vietän joulua milloin mitenkin. Pari joulua sitten olin sky divaamassa Australiassa backpack-reissulla. Mutta lempparijoulut on ne, jotka olen viettänyt perheen ja rakkaiden tyyppien kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *