Subutex vaihtui saunaan

Home / Uusin Lehti / Subutex vaihtui saunaan

Teksti: Tessa Toni Kuva: Lehtikuva

Kun saunaseura Saunasolmun jäsenet pääsevät lauteille, sihahtelee saunakaljojen sijasta kiuas: entisten päihderiippuvaisten saunaseura on päättänyt hylätä huumeet ja löytää löylyn lääkitsevän voiman.

”Jollain henki kirkossa kulkee Toisen pilvi arjesta sulkee Meill’ on sielun puhdistajaksi sauna En voi olla hiljentymättä Hyiseen mereen heittäytymättä Löylyn jälkeen hymyilemättä”

Saunaseura Saunasolmun jäsenet tuntevat Ismo Alangon Sauna-kappaleen sanoituksen kuin omat taskunsa. Laulusta on tullut joukkiolle mantran tyyppinen kuvaus omasta elämästä, sillä pilveä tai muita päihteitä ei enää tarvita: kuuma sauna ja jäinen avanto tarjoavat äärielämyksiä etsiville entisille huumeidenkäyttäjille kemikaalittomat kiksit. Vertaistukiryhmistä kerääntyneen parinkymmenen saunojan seuran ydintä ylläpitää kolme porukan kovinta saunamiestä: Tatu, Väinö ja Leevi.

”Kyllä me Facebookissa aina huudellaan, kun ollaan lähdössä saunomaan. Harvoin koko porukka kuitenkaan uskaltaa lähteä mukaan meidän menoon”, Tatu naureskelee.

Tavallisten tallaajien saunomiseksi joukkion tottumuksia on nimittäin vaikea kutsua. Kolmikon kohotessa lauteille miehestä otetaan mittaa täydellä teholla: saunan ja avannon vuorottelu, eli kylmä-kuuma-hoito kuten seura sitä itse nimittää, kestää tyypillisesti tuntikausia ja toivotuimmassa tapauksessa koko päivän. Vasta sitten kun selkää kirvelee ja nenä paistaa kirkkaanpunaisena on aika lähteä kotiin. Leevi kertoo polttaneensa löylyissä kerran sukukalleutensa niin pahasti, että luuli kantavansa sukupuolitautia. Vasta seuraavalla kerralla hän ymmärsi polttelun ja saunareissun yhteyden.

”Se on semmoinen vihlaisu siinä saunan ovella, kun lähtee liian myöhään karkuun. Kyllä sen tuntee.”

Mutta niin tapahtuu onneksi vain Kallion urheilutalossa todellisten saunaukkojen kanssa saunottaessa. Niiden, jotka ovat surullisenkuuluisan Sauna-Timon entisiä treenikavereita. Tänään pojat kohoavat Vantaan Kuusijärven savusaunan lauteille, joten sukukalleudet pysyvät tiukasti turvassa polttavan höyryn ikäviltä sivuvaikutuksilta. Muualle kuin jalkoväliin palovammat sen sijaan toivotetaan tervetulleiksi.

”Niistä tunnistaa hyvät löylyt.”

Vihta vanhin voitehista

Kolmenkymmenen ikävuoden molemmilta puolilta olevat miehet näyttävät uimahousuissaan tavallisilta nuorukaisilta. Sellaisilta jotka asettuvat rankan työpäivän jälkeen vaaleille Ikeasta ostetuille sohvilleen katsomaan televisiosta Halutko miljonääriksi? -ohjelmaa ja napostelemaan karkkia, vaikka ei saisikaan.

Muutamat pienet kehoon kirjatut muistot kuitenkin rikkovat illuusion: huumehöyryissä rustatut harakanvarvastatuoinnit reisissä ja tärisevillä käsillä piikitettyjen annosten arvet kyynärtaipeissa kertovat tarinaa täysin toisenlaisesta elämästä.

Lauteilla merkkejä ei kuitenkaan enää tuijottele kukaan, sillä savusaunassa on säkkipimeää. Kolmikko kapuaa kompuroimatta ylimmälle lauteelle lyömään tottuneesti löylyä. ”Lauteilla kenelläkään ei ole titteleitä. Puliukot ja bisnesäijät on kaikki samanarvoisia”, Leevi puuskahtaa löylyn käydessä keuhkoihin.

Vaikka nykypäivänä kolmikko ei voisi kuvitellakaan viettävänsä edes viikkoa ilman lämpimiä löylyjä, oli sauna ennen raitistumista täysin toisarvoinen asia. Saunomisesta on tullut miehille elinehto vasta huumeiden hylkäämisen jälkeen.

”Ennen oli tärkeämpää tietää, että mitä kannattaa pölliä, niin että saa hommattua rahat seuraavaan subu- annokseen.”

Sitten jotakin tapahtui. Samoissa piireissä pyörineet kaverit alkoivat kuolla lyhyellä aikavälillä yksi kerrallaan ympäriltä, ja lopulta omakin keho antoi periksi: Väinöllä todettiin C-hepatiitti.

”Silloin tuli sellainen fiilis, että ehkä tässä kannattaisi alkaa pikkuhiljaa keksiä jotakin muuta.”

Ensimmäiseksi alkoi raitistumisprosessi ja sitten rankka interferonihoito hepatiitin kukistamiseksi. Vieroitusoireiden lisäksi Väinö joutui kärsimään hoidon aiheuttamista sivuvaikutuksista, joita löytyy paketin kyljestä pitkä litania: enemmän kuin yhdellä kymmenestä lääkityksen käyttäjästä esiintyy pahoinvointia, masennusta, unettomuutta, kuumetta, kurkkukipua, päänsärkyä, ihottumaa, hengenahdistusta, luu- ja lihassärkyä sekä veriarvojen muutoksia. Puoli vuotta kestänyt hoito sai Väinön punasolut laskemaan anemian tasolle. Lopulta tyttöystäväkin lähti.

”Viimeiset kolme kuukautta olin aika paskana.”

Saman hoidon läpikäyneet vertaistukiryhmäläiset osasivat neuvoa Väinöä löylyn helpottavasta voimasta. Kuumasta huoneesta löytyikin nopeasti pakopaikka lääkkeiden aiheuttamilta sivuvaikutuksilta ja mielen myllerryksiltä. Mies oli myyty.

”Se oli rakkautta ensi kosketuksesta,” Väinö virnistää.

Leeville oli taas tullut tavaksi käydä Vailla Vakinaista Asuntoa ry:n järjestämissä alan miesten nimittämissä ”puliukkosaunoissa”, jotka olivat monelle asiakkaalle ainoa paikka puhdistautua. Leevillekin. Vuonna 2011 Leevi uskalsi lähteä tavoittelemaan muutosta ja tapasi Väinön päihdekuntoutuslaitoksessa. Saunomisesta tuli nopeasti miehiä yhdistävä tekijä. Tatu tuli mukaan porukkaan vertaistukikumminsa vinkkaamana vuoden 2012 talvella.

”Silloin mä vielä käytin.”

Muut nyökyttelevät. Vuotta myöhemmin Tatukin oli jättänyt päihteet taaksensa ja liittynyt tiiviiseen joukkoon, jota yhdistää päihteettömän elämän lisäksi kuuma kiuas. Nyt saunaseuran tuorein jäsen on ehtinyt karaistua joukkion kovimmaksi löylymieheksi. Nelisen vuotta sitten yliannostuksen aiheuttamasta sydämenpysähdyksestä selvinnyt 25-vuotias Tatu heittää kiukaalle vettä sellaisella vimmalla, että kanssasaunojat vääntyvät vähitellen puhisemaan mäkihyppyasentoon: selkä kumaraan ja nenä mahdollisimman lähelle lattiaa.

”Yläasteella jengi muodostui niistä, ketkä tykkää ottaa viinaa. Nyt taas niistä, ketkä tykkää ottaa löylyä”, Leevi kertoo naureskellen.

Hullujen hommaa

”Otetaanko yks synninpäästö?” Tatu hihittelee ylälauteilla löylykulho kädessään.

Tatun hihitys ei enteile muiden mukaan ikinä hyvää. Kiuas alkaa laulaa pahaenteisesti. ”No nyt se sitten lähtee.”

Jos lämpötila hipoi saunassa sietämätöntä jo entuudestaan, saa synninpäästö höyryn hivelemään selkää kuin helvetin lieskat.

Ihon lämmetessä kuumassa saunassa verisuonet laajenevat, ja sydämen syketiheys kasvaa. Saunoessa ihoon voi virrata jopa 70 prosenttia sydämen pumppaamasta verestä. Kylmään avantoon upottautuessa vaikutus on päinvastainen: ihon pintaverisuonet supistuvat ja verenpaine nousee. Lämpötilavaihtelusta johtuva nopea verenpaineen nousu voi aiheuttaa sydämen pettämisen tai vaarallisia rytmihäiriöitä.

Tuhatta ja sataa hakkaava sydän on kuitenkin miehille vain merkki hyvistä löylyistä, ja avannon jälkeen maiseman kuuluukin olla vähän vinossa.

”Hullujen hommaahan tämä on. Eräs kaveri katsoi kerran epäuskoisena saunatouhuamme todeten, että meidän pitäisi varmaan päästä puhumaan jollekulle.”

Pojat vilkaisevat toisiinsa ja purskahtavat nauruun. Vaikka Tatu, Väinö ja Leevi ovatkin suomalaisia saunamiehiä, ovat vertaistukiryhmät koulineet heistä mestariavautujia.

”Me ollaan kaikki kasvettu osana kengänkärkien tuijottelijoiden sukupolvea. Tarvitsee ryypyn, että pystyy katsomaan toista silmiin. Se on mallioppimisena peritty vanha suomalainen sulkeutuneisuus, vaikka kukaan meistä ei olekaan alkoholistiperheestä”, Leevi kertoo.

Vaikka avautumisesta onkin tullut miehille arkipäivää, niin sauna on murheista ja menneisyydestä vapaa alue. Siellä keskitytään vain olennaiseen.

”Me kaikki kuulutaan Tupperware-henkiseen avautumiskerhoon, jossa tunteista puhuminen tulee välillä turhankin tutuksi. Jos joku yrittää alkaa saunassa jauhaa paskaa, niin se saadaan äkkiä hiljaiseksi lyömällä lisää löylyä”, Väinö virnistää.

Sauna on parasta huumetta

”Mulla on teoria saunan tuottamasta kivusta. Kun sattuu tarpeeksi, niin keho alkaa erittää omaa kipulääkettä. Onko se sitten adrenaliinia vai endorfiinia, sitä mä en tiedä, mutta koettu kipu on selkeästi suoraan verrannollinen sen jälkeisen nautinnon määrään”, Tatu miettii.

”Aivoreseptorit aukeaa höyryissä ja kaikki vanhat Subutex-jäämät lähtee liikkeelle”, Leevi vitsailee.

Miedot löylyt eivät enää tarjoa seuran jäsenille samanlaisia kiksejä kuin ennen, ja toleranssi kuumuuden kestämiseenkin on kasvanut. Sauna ei kuitenkaan ole miesten mukaan tullut huumeiden tilalle: huumeet olivat pakopaikka omalta elämältä, sauna taas on yksi sen käsittelykeinoista.

”Me ollaan kaikki kolmekymppisiä teinejä. Omasta takaa ei ole mitään eväitä selvitellä asioita, kun on jäänyt normaalin ihmisen kehitysvaiheet kokematta. Pitää löytää omat tapansa,” Leevi kertoo. ”Sauna on perisuomalainen meditaatio”, Tatu toteaa vakavana.

Saunan tuottaman hyvän olon mekanismiin ei tutkimuksista huolimatta ole löydetty selkeää selitystä. Jotkut tutkijat ovat havainneet saunomisen aiheuttavan aivoissa hyvää oloa tuottavan endorfiinin tuotannon lisääntymisen, toiset taas eivät. Tatun, Väinön ja Leevin mielestä saunan jälkeinen tunne muistuttaa käyttöajoilta tutuksi tulleiden opiaattien aiheuttamaa jälkitilaa.

Saunasta onkin muotoutunut seuralle pyhä paikka, raitistumisen oma alttari. Kun kiuas laulaa, pulssi kohoaa pilviin ja höyry tekee hengittämisestä vaikeaa, ei kukaan miehistä mieti menneitä. Piikit ja pillerit ovat vain utuinen muisto entisestä elämästä.

Saunareissun jälkeen kukaan ei makaa tajuttomana katuojassa, vaan miehet asettuvat mukavasti illalla Ikeasta ostetuille kotisohvilleen katsomaan televisiosta jonkun tuntemattoman matkaa miljonääriksi. Seuraavana päivänä miehet lähtevät työ- tai opiskelupaikoilleen tavallisten ikätovereidensa tapaan. Rankan viikon päätteeksi perjantaipullon korvaa kuitenkin kuuma koppi.

”Antaa muiden hoitaa viikonloppuna dokailemisen. Me mennään saunaan,” Väinö virnistää, ja sihauttaa Vichy-pullonsa korkin auki.

”Meillä mies vie löylykauhaa, eikä löylykauha miestä.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *