Arman Alizad: ”Maailmani ei ole enää mustavalkoinen”

Home / Uusin Lehti / Arman Alizad: ”Maailmani ei ole enää mustavalkoinen”

Arman Alizad: ”Maailmani ei ole enää mustavalkoinen”

OTAVAMEDIA / LEHTIKUVA / MIRVA KAKKO

Teemu Potapoff
Moninkertainen Kultainen Venla -voittaja Arman Alizad on kiistatta yksi Suomen suosituimmista julkisuuden vaikuttajista. Kill Arman, Arman ja viimeinen ristiretki, Arman Pohjantähden alla… Kyseiset huippusuositut ohjelmat ovat vain pintaraapaisu miehen cv:stä. Armanin toimittamat ja juontamat ohjelmat koskettavat ihmisiä kautta linjan katsojien sosiaaliseen statukseen katsomatta. 

Freestyle-lehti tavoitti kiireisen miehen, joka valmistautui uuden sarjansa, Arman ja Suomen rikosmysteerit ensi-iltaan. Pohjantähden alla -sarjan kolmas kausi alkaa keväällä 2018, jonka myötä Arman haluaa tehdä näkyväksi asioita itsestäänselvyyksien takana.

Tällä kolmannella kaudella keskitymme raskaan arjen raatajiin. Menemme askeleen lähemmäs päähenkilöä arjen sankarit -teemalla tutustuen ammatteihin, jotka ovat yhteiskuntamme tukipilareita. Haluan kauden myötä tuoda esille ihmisiä, jotka tekevät työtä sellaisten asioiden parissa, joita me muut käytämme päivittäin, mutta emme välttämättä kiinnitä niihin sen kummempaa huomiota.

Koen, että jos menisin mukaan politiikkaan, uisin vastavirtaan puolueen sisälläkin. Pinnani ei kestäisi sitä, että ympärilläni olisi koko ajan ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kanssani. Kuinka siinä sitten voisi vaikuttaa?

Hyvä esimerkki tällaisesta ammatista on karjakko. Kuinka paljon duunia vaaditaan, että me tavalliset pulliaiset saamme napata sen maitopurkin sieltä kaupan kylmäkaapista? Mutta kuinka paljon työtä se vaatii, että maito päätyy ulottuvillemme? Lisäksi muun muassa pulahdan viemärisukeltajan kanssa Helsingin alla kiemurtelevaan viemäriverkostoon. Menemme sinne kahlaamaan paskan keskelle. Tavalliselle ihmiselle homma loppuu siihen, kun hän vetää vessan. Viemärisukeltajan homma vasta alkaa siitä. Hänen maailmansa on Helsingin alla keskellä ulosteita.

Meille tv-katselijoille miehen toimittamat ja juontamat ohjelmat ovat taanneet suuria tunteita ja uusia näkökulmia. Mutta mitä Arman itse niistä saa?
 

Ohjelmien tekeminen on avartanut maailmankatsomustani. Tämä on ehdottomasti maailman siistein duuni, sillä saan työni kautta kehittää itseäni. Saan mahdollisuuden oppia uutta ja saada perspektiiviä elämään. Tämän kaltaisten ohjelmien tekeminen on opettanut myös ajattelemaan itsensä toisen kenkiin. Olen aiemmin elänyt todella mustavalkoista elämää. Vielä kymmenen vuotta sitten maailmankatsomukseni oli todella lokeroivaa. Olen oppinut, että mikään asia ei ole yksiselitteinen. Maailmani oli ennen mustavalkoinen, nyt se on täynnä harmaan eri sävyjä.





Mutta mikä oli se käänteentekevä hetki, joka muokkasi Armanin ajattelutapaa avoimemmaksi? 



Kill Armanin tekeminen ohjasi ajattelutapaani. Se polkaisi kaiken käyntiin. Sarjan tekeminen oli henkisesti, fyysisesti ja tuotannollisesti niin raskas, että jokaisella noilla kolmella saralla tuli turpaan. Oli viittä vaille, ettei sarjaa olisi edes tehty koskaan, sillä meillä ei ollut resursseja tai osaamista tehdä sitä. Se kursittiin kasaan pelkällä raa’alla rakkaudella, työllä ja intohimolla. Fyysisesti turpaan saaminen oli todella raskasta. Kamppailulajimaailman filosofia, kunniakäsitteet ja koodisto tiputti minut maan pinnalle.

Kiinnostukseni ihmisyyteen ja ihmisen monimuotoisuuteen heräsi viimeistään siinä vaiheessa, kun teimme Venäjällä combat sambo -jakson ja samalla tutustuimme Pietarin katulapsiin. Teimme jokaisessa maassa jutun jostain kulttuurillisesta asiasta, ja olin lukenut jostain, että Pietarissa on todella paljon katulapsia. Se on periaatteessa vauras kaupunki, joka sijaitsee ihan Helsingin vieressä. 400 kilometriä Helsingistä. Miten siellä voi olla katulapsia? Ja kun kohtasin sen maailman, tajusin jotain isompaa. ”Apua! Millaisessa kuplassa oikein elän?” Tuosta katulapsien kohtaamisesta syttyi kipinä siihen, että oli pakko tehdä Viimeinen ristiretki. Aloitimme jaksolla, jossa lapset keräsivät henkensä pitimiksi pulloja.

Kahden pienen tytön isänä jouduin kohtaamaan ja kokemaan tilanteen, jossa omille lapsilleni tarjotaan kaikki mahdolliset koulutusmahdollisuudet, kun taas toisessa maassa lapset haluaisivat käydä koulua, mutta he eivät voi, koska pitää syödä. Nämä pienet lapset keräävät 14 tuntia päivässä pulloja. Ja jos sillä pienellä tytöllä oli yhtään aikaa, hän veti päällensä vanhan koulu-univormunsa ja teki niitä samoja vanhoja läksyjä uudelleen ja yhä uudelleen. Koulunkäyminen oli sen 10-vuotiaan tytön unelma.

”Kuinka paljon duunia vaaditaankaan, että me tavalliset pulliaiset saamme napata sen maitopurkin sieltä kaupan kylmäkaapista?



Vaikka Arman on uransa aikana kokenut ja nähnyt yhtä sun toista – kovia kohtaloita ja tiukkoja paikkoja – hän ei koe, että mikään olisi jäänyt kummittelemaan mieleen.



Tietyissä tilanteissa muistaa tiettyjä asioita. Ne vain nousevat pintaan. Mutta en koe, että asiat olisivat jääneet kummittelemaan mieleeni. Ja voisin jopa sanoa, että asiat nousevat pintaa aika usein, sillä elämän ja ihmisyyden monimuotoisuus muistuttaa jatkuvasti siitä, mitä muualla on. Mutta en sanoisi, että jään ajattelemaan ja hajoilemaan joillekin tietyille jutuille. Sellaista kummittelua en ole kokenut. Missään nimessä en kanna maailman murheita harteillani. Enkä koe syyllisyyttä elämästäni, asioistani tai etuoikeuksistani. Päinvastoin, sillä kaikki mitä olen kokenut, ruokkii kiitollisuuttani elämää kohtaan. Mieluummin ajattelen niin, että minulla on niin hyvin asiat, että voin jeesata muita.



Arman on reissuillaan todistanut ihmisen hyvyyttä sekä pahuutta. Siksipä yksi tärkeimmistä kysymyksistä on se, ovatko matkat kyynistäneet häntä?



Joo ja ei. Vaikka pyrin siihen, että yritän ymmärtää, välillä kohtaa asioita ja tilanteita, jolloin tulee mietittyä, että tää koko paska pitäisi buutata uudestaan. Kaikki tämä on tuonut elämääni todella paljon realismia. Olen tajunnut sen, että ihmiset ovat todella erilaisia keskenään. Niin paljon kuin meissä on samaa, yhtä paljon me olemme ikään kuin eri planeetoilta.

Kokemukseni ovat tuoneet elämääni kiitollisuutta. En enää ota kierroksia juurikaan mistään, menen mieluummin positiivisuuden kautta. Olen siviilissä ihan erakko. Koska työssäni käyn läpi niin paljon erilaisia tunnetiloja ja tutustun niin paljon erilaisiin ihmisiin, siviilissä minulla ei ole sosiaalista elämää. Vietän paljon aikaa yksin ja lasteni kanssa. He ovat minulle tuki ja turva. Heistä saan energiaa tehdä tätä.



Armanin suosiolle ei näy loppua, ja mies on onnellinen työssään, kun saa vaikuttaa ja jakaa tietoa sosiaalisista epäkohdista. Hän kokee, että tv-työnsä kautta pystyy vaikuttamaan paremmin kuin esimerkiksi politiikan kautta. Mies kertoo, että häntä on pyydetty mukaan politiikkaan useampaan otteeseen, mutta hän on kieltäytynyt kaikista tarjouksista.



Koen, että jos menisin mukaan politiikkaan, uisin vastavirtaan puolueen sisälläkin. Pinnani ei kestäisi sitä, että ympärilläni olisi koko ajan ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kanssani. Kuinka siinä sitten voisi vaikuttaa?

Plus päälle media, jolle pitäisi selittää kaikki sanomani. Näin pystyn vaikuttamaan asioihin huomattavasti paremmin. Tavoitan tällä hetkellä viikkotasolla miljoonia ihmisiä. En pysty vaikuttamaan lakeihin, mutta pystyn vaikuttamaan asenteisiin ja ihmisten tapaan suhtautua asioihin. Haluan tulevaisuudessa jatkaa tätä työtä. Haluan kokea, että työlläni ja elämälläni on jokin merkitys. Minulle vaikuttaminen on tärkeä asia.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *