Pääkirjoitus: Kukkahattuja ja myssypäitä – stigmoja ja propagandasanoja

Home / Uusin Lehti / Pääkirjoitus: Kukkahattuja ja myssypäitä – stigmoja ja propagandasanoja

 

Osa ihmisistä pystyy käyttämään kannabista ilman haittoja. Fakta. Jokainen ongelmakäyttäjä on ollut aluksi viihdekäyttäjä. Fakta. Tuskin kukaan on suunnitellut tietoisesti päätyvänsä päihdeongelmaiseksi. Päihdekasvatuksen tehtävä on tuoda esiin käytön riskit.

Lehdessämme haastateltu Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n kannabisasiantuntija Kim Kannussaari puhuu kukkahattujen ja myssypäiden stigmoista. Kannabiksen puolustajien stigma tulee siitä, että heidät on niputettu yhtenäiseksi ryhmäksi, joiden asiaa ei auta, että puhutaan pelkästään ”pöllyssä olevien myssypäiden” oman navan näkökulmasta. Kannabiksen vastustajien stigmana Kannussaaren sanoin toimii jeesustelu ja vanhanaikaisuus. Tämän kansankynttiläporukan asiaa ei auta, että puhutaan pelkästään nutturapäisten opettajien terveysnäkökulmasta.

Näillä ääripäillä on kuitenkin sama agenda. Nuorten päihteidenkäytön ehkäisy, stigmojen vähentäminen ja ihmisen esiintuominen päihteidenkäytön takaa. Siitä on hyvä ponnistaa asialliseen vuoropuheluun ja kannabisilmiön ymmärryksen kasvattamiseen. Alkoholipolitiikan vastapuolien ymmärryksen kasvattaminen onkin sitten haasteellisempaa.

Olen usein sanonut, että ehkäisevä päihdetyö on inhimillinen investointi. Sen perusteleminen on vaikeaa, koska resursseja tarvitaan, mutta työn tuloksena ei tule heti selviä euroja. Emme myöskään pysty tilastoimaan, kuinka monta ei toivottua tilannetta on pystytty estämään. Olen ollut ehkä sinisilmäinen, mutta en ole uskonut, että ehkäisevää työtä pitäisi oikeasti joutua perustelemaan. Näin kuitenkin kävi tässä taannoin poliittisen tason Facebook-keskustelussa, joka koski Alkon monopoliasemaa. Maalaisjärki ajatuksesta, että alkoholin haitat lisääntyvät, kun tarjonta laajenee muutamasta sadasta myyntipisteestä tuhansiin, ei ole niin yksiselitteinen kun sitä haluaisi uskoa. Se ei ole kaikkien mielestä hyvinvointivaltion huolenpitoa, vaan yksilönvapautta loukkaavaa holhousta* (*mikä on muuten propagandasana jos limuviinakin). Se, että sääntelystä suivaantuneet suomalaiset joisivat fiksummin, kunhan saatavuus vaan vapautetaan, on vaikea uskoa. (Ovatko he tähän asti siis juoneet vain siksi, koska sääntely korpeaa?)

EHYT ry:n tilaamasta kyselytutkimuksesta selvisi, että suomalaisyritysten johtajista valtaosa pitää alkoholihaittojen vähentämistä ja ehkäisyä huomattavasti tärkeämpänä alkoholipolitiikan tavoitteena kuin saatavuuden vapauttamista. Heistä tulisi painottaa ennemmin päihteidenkäytöstä aiheutuvien haittojen ja niiden kustannusten ehkäisyä kuin alkoholiteollisuuden ja alkoholia myyvien yritysten toimintaedellytyksiä.

Minusta tämä oli yksinkertaisesti hyvä uutinen. On selvää, että mitä helpommin alkoholia on saatavilla, sitä enemmän sitä käytetään. Tiedän sen ainakin itsestäni. Joisin viiniä varmasti ruuan kanssa useammin, jos sitä sitä myytäisiin ruokakaupassa. (Sipsitkin saisi siirtää Alkoon.) Jotkut tuntuvat kuitenkin uskovan, että ehkäisevä päihdetyö vääristelisi tutkimustuloksia vain saadakseen toiminnalleen tukirahoja. Minua kehotettiinkin tutustumaan myös vastapuolen argumentteihin, minkä toki tein, mutta tällä logiikallahan heidän tutkimukset olisivat ihan yhtä epäluotettavia? Sillä erolla, että heitä motivoi liiketoiminta, järjestötyötä sen sijaan yhteiskunnallinen hyvä.

Siinä missä toimittaja mielellään haastattelee ihmistä, joka vahvistaa hänen omat näkemykset, toki ehkäisevä työ pyrkii tuottamaan tutkimusaineistoa alleviivatakseen asiaansa. Tämä ei silti tee tuloksista yhtään vähemmän totta. Toki puolustan asiaani johon uskon, mutta se ei tarkoita, että vääristelisin totuutta. Alkoholijuomatalo Altian taannoin tilaamassa tutkimuksessa selvisi, että suomalaiset juovat vastuullisemmin kuin koskaan. Varmasti he haluavat harjoittaa vastuullista liiketoimintaa, mutta toki tässäkin taustalla on oman agendan ajaminen.

Kuten A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki totesi Maaseudun Tulevaisuudelle, Altian kyselytutkimus on subjektiivinen tutkimus siitä, miten ihmiset itse kokevat käyttävänsä alkoholia. Hän muistuttaa, että asiat usein nähdään positiivisempina kuin ne ovat. Simojoki kritisoi juomisen trendien kuvaamista. ”Viime aikoina on piirretty positiivista kuvaa suomalaisten juomisesta. Se on lähinnä kaupunkilaiskuvaa. Se ei tarkoita, että asia pitäisi paikkansa läpi koko Suomen”, hän huomauttaa.

Tämänkaltaiseen kriittiseen ajatteluun kasvattaminen on yksi ehkäisevän työn tärkeä tavoite. Vaikka nuoret juovat vähemmän mitä aikoihin, emme voi tuudittautua tähän ja unohtaa sitä työtä, minkä ansiota kääntyneet käyrät osaltaan ovat. Jotta suunta pysyisi yhtä myönteisenä, on tärkeää jatkaa. Saatavuus-kysymystä oleellisempaa onkin kysynnän rajoittaminen, nyt näinä aikoina enemmän mitä koskaan.

Ehkäisevää työtä syytettiin ko.keskustelussa kauhukuvien luomisesta ja pelottelupropagandan levittämisestä. Kyllä, yhä vuonna 2018 on näemmä ihmisiä, jotka uskovat päihdekasvatuksen toimivan näin. Nuoret tarvitsevat asiallisesti esitettyä rehellistä ja monipuolista tietoa, jotta heillä olisi välineitä tarkastella päihdeilmiötä kriittisesti ja tehdä sen pohjalta tietoisia valintoja. Eettinen ehkäisevä päihdetyö kunnioittaa vastaanottajan älyä ja itsemääräämisoikeutta, eikä se manipuloi.

Yritysten rooli perinteisellä kolmannen sektorin kentällä on haastava, mutta eipä se tunnu niin helppo olevan yhdistyksilläkään. Siinä missä hyvän tekemisen ja bisneksen epäpyhä liitto haastaa meitä yrityksenä läpinäkyvyyteen, joutuvat yleishyödylliset yhdistyksetkin perustelemaan motiivejaan. On jotenkin paradoksaalista, että siinä missä päihdetyö pyrkii estämään etteivät elinkeinopoliittiset tavoitteet menisi kansanterveydellisten tavoitteiden tai etenkään lasten edun edelle, saa se itse moraalisia syytöksiä työnsä todellisista tarkoitusperistä.

Sainpa keskustelussa myös kommentin, jonka mukaan resursseja tulisi vapauttaa ehkäisevästä työstä korjaavaan, jolloin siitä olisi oikeasti hyötyä. Viinageeni kun on niillä joilla on, ja sillehän ei mitään voi. En tiedä järkyttikö minua enemmän kyseinen kommentti vai oma naiiviuteni asian puolesta johon uskon. Aina järkyttää myös se, miten intohimolla ihmiset puolustavat oikeuttaan alkoholiin.

Holhouspuhetta kuunnellessa tulee helposti ajatelleeksi, että nyt on äänessä vahva kansalainen, jolla on elämä hallinnassa. Vapauksista nauttiva yksilö, joka osaa pitää itsestään huolen. On hienoa, että sellaisia ihmisiä on. Mutta ovatko he kuitenkaan niitä kaikista vahvimpia? Vieläkin vahvempia taitavat olla ne, joilla on voimia sietää itselleen tarpeettomia rajoituksia.Tai varaa tinkiä omista eduistaan tiukempaa huolenpitoa tarvitsevien hyväksi. Ilman holhouspuhetta”, kirjoittaa Markus Mattlar Keskisuomalaisen va. pääkirjoitustoimittaja osuvasti.

Ehkäisevä päihdetyö ja etenkin järjestötyö syntyy tarpeesta ja pyrkii vastaamaan siihen. Ajatus siitä, että ala keksisi ongelmia ja levittäisi kauhukuvia saadakseen tukia, on käsittämätön. Itse jäisin mielelläni alkoholihaittojen poistumisen vuoksi työttömäksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *