Pääkirjoitus:

Dekriminalisointi pitäisi brändätä uusiksi

Huumeiden käytön rangaistavuus on ollut normi pitkään. Lain sanoma on ollut ja on yhä tärkeä. Sen ideana ja tavoitteena on ollut toive siitä, ettei huumeiden käyttöä olisi, tai että se olisi mahdollisimman vähäistä. Normi on myös enemmän tai vähemmän se, että huumeita käytetään. Kun käyttö aiheuttaa ongelmia, käyttäjä joutuu pelkäämään lakia. Voisiko lain tarkoittama hyvä viesti mennä perille paremmin jollakin muulla tavoin? 

Riippuvuudesta ei tulisi rangaista eikä rangaistuksen pelko saisi estää hoitoon hakeutumista. Pelko huumausainemerkinnästä ei saisi johtaa käytön salaamiseen, vaan käyttöön pitäisi päästä puuttumaan jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. 

Rangaistuksella on tärkeä viesti siitä, mikä on toivottavaa ja mikä ei, mutta sakkojen saaminen tuskin muuttaa ketään päihdemyönteisestä päihdekielteiseksi. Lain hyvä tavoite ei ole nykyisellä lainsäädännöllä toteutunut. Olisiko aiheellista kysyä, olisiko jokin toinen keino parempi? Dekriminalisoinnin tarkoitus ei ole nostaa käsiä pystyyn, vaan saada uusia välineitä yhä samaan tavoitteeseen pääsemiseksi. 

Monen kansainvälisen toimijan tavoin THL on linjannut kannattavansa käytön rangaistavuudesta luopumista. Tässä numerossa haastateltu tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta muistuttaa, että dekriminalisointi ei tarkoita samaan kuin välinpitämättömyys. 

”Kun rikoslaki ja rikollisen leima saataisiin pois, niin käyttöä voitaisiin säädellä muilla, mahdollisesti toimivammin tavoin”, sanoo Hakkarainen. Näin nähtynä dekriminalisointi on eettistä toimintaa. Se ei tarkoita, etteikö päihteiden riskejä ja ongelmia yhä tiedostettaisi ja valvottaisi. 

Dekriminalisointia kannattavat eivät aja automaattisesti laillista päihtymystä, vaan humaania ilmapiiriä, jossa halutaan päästä hoitamaan varsinaista ongelmaa sakkolappuseuraamusten ja tulevaisuutta tuhoavan stigman sijaan. 

Käyttöpaikkoja ja ainerajoja olisi mahdollista määritellä. Jos epäily kaupustelusta ja levittämisestä herää, olisi se edelleen poliisiasia. ”Moni asia säilyisi täysin ennallaan. Esimerkiksi liikenteessä ei edelleenkään saisi ajaa päihteen vaikutuksen alaisena, ja alaikäisten huumeiden käyttöön voitaisiin puuttua lastensuojelulain avulla”, Hakkarainen muistuttaa. 

Asia ei kuitenkaan ole helppo. Rangaistavuuden poistuminen voisi yllyttää kokeiluihin, jotka olisivat muuten jääneet tekemättä. Voitaisiin ajatella, että onhan sitä nyt kokeiltava, kun se kerran on laillistakin. Toisaalta yhtä lailla voitaisiin ajatella, että kielletty on kiinnostanut aina. ”Se riski, että kannabiksen käyttö lähtisikin dekriminalisoinnin myötä kasvuun on toki mahdollista, mutta tähän saakka kokemukset maailmalta ovat olleet verrattain positiivisia”, Hakkarainen muistuttaa. 

Itsestäänselvyytenä positiivisia tuloksia ei voida kuitenkaan meidän kulttuurissamme silti pitää. Dekriminalisoinnin tai käytön laillistamisen toteuttaminen turvallisesti ja huumehaittoja vähentäen edellyttäisi Hakkaraisen mukaan merkittäviä satsauksia sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä nimenomaan juuri viestintään. Dekriminalisointi auttaisi konkreettisimmin korjaavalla kentällä, mutta haastaisi ehkäisevää kenttää uudella tavalla. Ollakseen vastuullinen lakimuutos tarvitsisi ehdottomasti lisää resursseja ehkäisevään päihdetyöhön, ettei sitä ymmärrettäisi väärin. 

Dekriminalisointi pitäisi brändätä ratkaisu- ja mahdollisuusmalliksi, joka ei kiellä ongelmaa vaan pyrkii tekemään sen tunnistettavammaksi. Näin esitettynä sitä olisi helpompi ymmärtää. ”

Sallittavuus ei saisi viestiä virheellistä turvallisuutta käytölle, vaan se tulisi ymmärtää työvälineenä päihdehaittojen minimoinnille. Jos laki poistuu, tarvitsee päihteettömyyden pyrkimyksen tärkeä viesti saada kuuluviin muulla tavoin, kuten tärkeällä kokemusasiantuntijatyöllä.

Dekriminalisointi pitäisi brändätä ratkaisu- ja mahdollisuusmalliksi, joka ei kiellä ongelmaa vaan pyrkii tekemään sen tunnistettavammaksi. Näin esitettynä sitä olisi helpompi ymmärtää. 

Kiitos, että tilaamalla verkkolehteämme mahdollistat resursseja ehkäisevälle päihdetyölle, joka on alati muuttuvien haasteiden edessä joka tapauksessa. Lakikysymykset ovat kouluvierailuillamme toissijaisia. Tavoitteemme on herättää keskustelua päihdeasioista, saada nuoret ottamaan niihin kantaa ja oivaltamaan itse. Päihdekasvatuksemme on monipuolisen tiedon ja eri näkökulmien esittämistä, joka mahdollistaa päihdekysymysten kriittisen pohdinnan sekä niiden pohjalta tehdyt tietoiset valinnat. Oleellisinta on pyrkiä käymään kiihkotonta keskustelua, minimoimaan päihteiden haittoja sekä kysyntää lainsäädännöllisestä asematta riippumatta. 

Kiitos, että tuet työtämme ja autat meitä auttamaan. Päihdeohjaajamme Eetu Pakkanen vierailee vielä tänä vuonna Siikajoella. Keväällä koulukeikat starttaavat tammikuussa, jolloin jatkuu syksyllä aloitettu Pöytyän mittava koulukierros, jos korona suo. 

Tämän vuoden viimeisen verkkolehden myötä kiitos kuluneesta vuodesta ja Humalattoman Hauskaa Joulua!  

Menkäähän nauttimaan tämän lehden laadukkaasta sisällöstä. Tässä numerossa muun muassa äärettömän tärkeä Blind Channelin haastattelu kiusaamisesta. Palataan ensi vuonna 2022! 

Mirkka Torikka
Päätoimittaja
@freestylelehti

Tykkäsitkö lukemastasi? Tilaa Freestyle-lehti ja lue lisää mielenkiintoisia juttuja! Tuet samalla ehkäisevää päihdetyötä nuorisolle. 

Jaa artikkeli:
Jaa artikkeli:
Lue seuraavaksi: