Ilmastotoivoa ahdistuksen sijaan? –

Teksti Laura Juntunen

Kuvat Hanna Vaskivuo ja Lehtikuva

APUA
ILMASTOAHDISTUKSEEN:

 

-Tunteiden tunnistaminen ja kohtaaminen on tärkeää. Lapset ja nuoret tarvitsevat tähän aikuisten apua.

-Ennen nuoren kanssa keskustelua aikuisen olisi hyvä pohtia ensin sitä, mitä tunteita ja ajatuksia ilmastokriisi itsessä herättää. Sen jälkeen nuoren tunteiden kohtaaminen on helpompaa.

-Tieto ei lisää tuskaa. Perustiedot hankkimalla asiat asettuvat perspektiiviin ja on helpompi hahmottaa, mitä itse voi tehdä tilanteen eteen.

-Huonoja uutisia ei kannata vältellä, mutta niihin ei tulisi jäädä myöskään rypemään.

-Toiminta auttaa useimpia. Toiminnasta tulee olo, että on ainakin tehnyt parhaansa asian eteen. Muista, että toiminta on aina arvokasta, vaikka se ei olisikaan täydellistä.

– Tuulimyllyjä vastaan taisteleminen uuvuttaa. Etsi ne asiat ja ihmiset, joihin voit todella vaikuttaa. Kierrätä, kulje julkisilla, vaihda sähkösopimus tai osallistu kansalaisvaikuttamiseen. Jokainen voi vaikuttaa, ja jokainen on jo nykyisellään valmis vaikuttamaan. Kenenkään ei tarvitse muuttua tai kehittyä osallistuakseen.

-Ahkerinkin aktivisti tarvitsee myös lepoa! Palautumiselle olisi hyvä löytää aikaa säännöllisesti. Omasta ja toisten jaksamisesta voi huolehtia esimerkiksi syömällä ja nukkumalla hyvin, luonnossa oleskelemalla ja vaalimalla lempeyttä itseä ja toisia kohtaan.

Lähteet: Psykologi Sanni Saarimäki Tunne ry:stä ja Helsingin yliopiston ilmastotutkija Laura Riuttanen


LISÄTIETOJA:

Ilmasto.nyt 

Tunne ry 

Ensiapua ilmastoahdistukseen

kysyilmastosta.fi 

 

”On luonnollista, että aikuiset haluaisivat poistaa lasten ja nuorten pahan olon. Joskus tämä voi kuitenkin näkyä nuoren huolen kieltämisenä ja torjumisena, tai vaikkapa toiminnan kieltämisenä. Silloin hyvät tarkoitusperät johtavat ojasta allikkoon. ”
”Paitsi että ilmastoahdistus on yksilölle valtava taakka, on se laajemmin katsottuna myös yhteiskunnallinen haaste. Saarimäki arvioi, että jos nuorten hätää ei kuunnella, tämä tulee näkymään tulevaisuudessa mielenterveysongelmien lisääntymisenä, esimerkiksi ahdistus- ja masennusdiagnooseissa.”

Asiantuntijat uskovat, että ilmastokriisin pahimmilta skenaarioilta voidaan yhä välttyä. Ilmastokeskusteluun kaivattaisiin kuitenkin tiedon ja toiminnan lisäksi puhetta tunteista ja toivosta. Asiantuntijat uskovat, että ilmastokriisin pahimmilta skenaarioilta voidaan yhä välttyä. Ilmastokeskusteluun kaivattaisiin kuitenkin tiedon ja toiminnan lisäksi puhetta tunteista ja toivosta. Tulevaisuus on nuorten. On täysin oikeutettua, että he pitävät ääntä ja vaativat toimia. Vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemisestä on kuitenkin aikuisilla. 

Ilmastonmuutosta ei pääse pakoon. Siitä puhutaan nyt kaikkialla, jokaisessa mediassa, kahvilapöydässä ja somefeedissä. Tutkijoiden varoituksista, luonnonkatastrofeista ja ennätyskorkeista lämpötiloista on tullut arkipäivää.

Samaan aikaan yhä useampi ihminen kärsii ilmastoahdistuksesta. Sillä tarkoitetaan vaikeita tunteita, jotka kumpuavat ympäristöongelmista ja niiden uhkakuvista. Ahdistus voi muodostua monista eri tunteista: pelosta, vihasta, surusta, epätoivosta, stressistä tai syyllisyydestä.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran teettämän kyselytutkimuksen (2019) mukaan noin neljännes kaikista suomalaisista arvioi potevansa ilmastoahdistusta. Eniten ahdistusta kokevat alle 30-vuotiaat nuoret, luonnossa paljon aikaa viettävät sekä muutenkin helposti ahdistuvat ihmiset.

Varsinkin nuorten hätä on tullut yhteiskunnassamme näkyväksi. Syksyn 2019 suurissa mielenosoituksissa lapset ja nuoret vaativat päättäjiltä ilmastotoimia kyyneleet silmissä. Osa heistä pelkää, että ilmastokriisi riistää heiltä koko tulevaisuuden.

Ilmastotutkija Laura Riuttanen pitää nuorten tunteita ja reaktioita ymmärrettävinä.

”Tulevaisuus on nuorten. On täysin oikeutettua, että he pitävät ääntä ja vaativat toimia. Vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemisestä on kuitenkin aikuisilla”, hän painottaa.

 

Hellevi Estama osallistui ilmastolakkoon Eduskuntatalon edustalla Helsingissä 27. syyskuuta 2019. Ilmastonmuutoksesta huolissaan olevat nuoret osoittavat mieltään Suomessa kunnianhimoisemman ilmastopolitiikan puolesta. Myös aikuisia on kutsuttu tukemaan ilmastolakkoilevia nuoria. LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER

 

Tunteiden kautta

Pahimmillaan ilmastokriisi voi herättää jopa ajatuksia maailmanlopusta, kuolemasta ja tulevaisuuden toivottomuudesta. Ne ovat suuria pelkoja, joita kasvavan lapsen tai nuoren on vaikea käsitellä yksin.

Vaikka ahdistus liitetään usein terminä mielenterveysongelmiin, on hyvä huomata ettei ilmastoahdistus ole sairaus, vaan luonnollinen reaktio meitä ympäröivään uhkaan. Lääkärin apua voi tarvita silloin, jos ahdistus on voimakasta ja pitkäkestoista tai se alkaa muuten haitata yksilön elämää.

”Hankalatkin tunteet ovat kuitenkin osa ihmisenä olemisesta, eikä niitä kannata yrittää paeta”, sanoo psykologi Sanni Saarimäki, joka toimii hallituksen puheenjohtajana ilmasto- ja ympäristötunteiden käsittelyyn erikoistuneessa Tunne ry:ssä.

Saarimäki kertoo, että ilmastoahdistusta kannattaakin lähteä käsittelemään juuri tunteiden kohtaamisen, tunnistamisen ja käsittelyn kautta. Lapset tarvitsevat aikuisten apua tunteidensa tunnistamiseen ja sanoittamiseen.

”Voi auttaa jo paljon, kun tunnistaa yhdessä lapsen kanssa onko tämä nyt esimerkiksi surua, vihaa, pelkoa vai syyllisyyttä. Kun ymmärtää, mistä tunne kumpuaa, voi toimintaa suunnata sen mukaisesti”, Saarimäki neuvoo.

Saarimäki kannustaa aikuisia ja nuoria pohtimaan yhdessä myös sitä, mitä toivo oikeastaan on. Se, ettei meillä ole varmuutta asioiden onnistumisesta ei tarkoita, etteikö meillä voisi olla toivoa. Joskus toivo on myös itsessään aktivoivaa.

”Ei ole takuuta siitä, että voimme ratkaista ilmastonmuutoksen mutta se, että teemme asioita ja pidämme huolta itsestämme ja muista, on silti arvokasta”, Saarimäki toteaa.

 

Mesi Kissaniitty (vas.) ja Ranja Omaheimo osallistuivat ilmastolakkoon Eduskuntatalon edustalla Helsingissä 27. syyskuuta 2019. Ilmastonmuutoksesta huolissaan olevat nuoret osoittavat mieltään Suomessa kunnianhimoisemman ilmastopolitiikan puolesta. Myös aikuisia on kutsuttu tukemaan ilmastolakkoilevia nuoria. LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER

 

 

Tarvitsemme tekoja

On luonnollista, että aikuiset haluaisivat poistaa lasten ja nuorten pahan olon. Joskus tämä voi kuitenkin näkyä nuoren huolen kieltämisenä ja torjumisena, tai vaikkapa toiminnan kieltämisenä. Silloin hyvät tarkoitusperät johtavat ojasta allikkoon.

”Jos tunteet pääsevät pahasti pakkautumaan nuoren sisään, eikä hänellä ole kanavaa jonka kautta purkaa niitä ja löytää keskustelutukea, tunteet voivat muuttua yksilölle liian kuormittaviksi”, Saarimäki sanoo.

Paitsi että ilmastoahdistus on yksilölle valtava taakka, on se laajemmin katsottuna myös yhteiskunnallinen haaste. Saarimäki arvioi, että jos nuorten hätää ei kuunnella, tämä tulee näkymään tulevaisuudessa mielenterveysongelmien lisääntymisenä, esimerkiksi ahdistus- ja masennusdiagnooseissa.

Saarimäki korostaa ettei ongelma itsessään ole se, että nuoria ahdistaa. Huomio ja toimenpiteet tulisi keskittää ahdistuksen aiheuttajaan. Toisin sanoen parasta apua on ilmastonmuutoksen hillitseminen.

”Jos tämä jatkuu vuosia tällaisena, että emme ota huolta riittävän vakavasti, he joutuvat kasvamaan toivottomuudessa. Ja jos meillä ei ole tulevaisuuskuvia, ilmastokriisin pahimmista skenaarioista alkaa tulla totuus ja itseään toteuttava ennuste. Tarvitsemme positiivisia tulevaisuuskuvia ja tiekartan niitä kohti, me tarvitsemme tekoja. Nuoret näkevät kyllä puheiden läpi ja ymmärtävät, jos sanat ovat tyhjiä sanoja”, Saarimäki sanoo.

Saarimäki ajattelee, että koulujen ympäristökasvatuksessa tulisi puhua koko ilmastotunteiden kirjosta: niin surusta, suuttumuksesta kuin ilosta ja innostuksestakin. Näiden lisäksi olennaista on käsitellä myös siitä, millaisia toimijuuden mahdollisuuksia nuorilla on.

Toiminta on nimittäin monelle asia, joka helpottaa ahdistusta kaikkein tehokkaimmin.

Sitran kyselytutkimuksessakin tärkeimmäksi työkaluksi ilmastoahdistuksen käsittelyyn nimettiin kestävien elämäntapojen noudattaminen. Se mikä auttaa planeettaa, auttaa yleensä myös ahdistukseen.

Toiminta on tärkeää paitsi yksilön hyvinvoinnin, myös koko ilmastonmuutoksen hillitsemisen näkökulmasta. Suurin riski tulevaisuudellemme onkin ilmastotutkija Laura Riuttasen mukaan se, että ihmiset lamaantuvat.

”Pahin vaihtoehto on ajatella, että tämä on liian iso ongelma jolle ei voi tehdä mitään, ja nostaa kädet pystyyn. Nyt tarvitaan liikettä samaan suuntaan, osa isommilla askelilla, osa pienemmillä”, Riuttanen sanoo.

 

Eniten ilmastoahdistusta kokevat alle 30-vuotiaat nuoret. Asiantuntijat korostavat, ettei ongelmana ole itse ahdistus vaan syyt sen takana. Siksi myös toimien pitäisi kohdistua syihin, ei seurauksiin. KUVA: HANNA VASKIVUO

 

Hyvääkin tapahtuu

Ilmastonmuutosta ei voida enää pysäyttää, mutta nopealla toiminnalla sen hidastaminen ihmiskunnan näkökulmasta siedettävälle tasolle on vielä mahdollista.

Onnistuessaankin päästörajoitusten vaikutukset tulevat kuitenkin tuntumaan vasta vuosisadan loppupuolella. Ilmasto tulee siis muuttumaan joka tapauksessa. Siksi hillitsemiseen pyrkivän työn lisäksi tarvitaan myös sopeutumistoimia kuten tulvavalleja, uudenlaista maankäytön suunnittelua tai koko yhteiskunnan rakenteisiin ja toimintaan liittyviä muutoksia.

”Pitkällä aikavälillä ilmastonmuutoksen hillintä on kaikkien etu. Nyt poliitikoilta vaaditaan rohkeutta tehdä merkittäviä ratkaisuja”, Laura Riuttanen sanoo.

Tutkija ei ole vaipunut epätoivoon vaikka kansainvälisten, konkreettisten ilmastosopimusten aikaansaaminen onkin ollut hidasta. Riuttanen näkee, että maailmalla tapahtuu koko ajan myös paljon hyvää.

Sijoittajat vetävät rahojaan pois fossiilisista polttoaineista ja ekologisuudesta on ennustettu tulevaisuuden megatrendiä niin vaateteollisuudessa kuin matkailussakin. Länsinaapurissamme Ruotsissa podetaan lentohäpeää ja lihan kulutus on jo kääntynyt laskuun. Suomessakin vegaaninen tammikuu houkutteli tammikuussa 2020 ennätysmäärän osallistujia.

Äänestäjien toiminta voi rohkaista myös poliitikoita.

”Suomella on tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Kaikilla maamme suurilla kaupungeilla on omat hiilineutraaliuteen pyrkivät suunnitelmansa, luterilaisella kirkolla samaten”, Riuttanen luettelee positiivisia tavoitteita.

Tavoitteet ovat tärkeitä, koska ne tuottavat myös tuloksia. Vaikka globaalilla tasolla ilmastonmuutosta kiihdyttävät hiilidioksidipäästöt ovat yhä kasvaneet, viime vuonna kehittyneiden maiden energiantuotannon päästöt pysähtyivät. EU-alueen kasvihuonekaasupäästöt putosivat viisi prosenttia, ja myös Yhdysvaltojen ja Japanin hiilidioksidipäästöt olivat laskussa.

”On positiivista, että nyt tapahtuu paljon. Yritysmaailmakin on herännyt tähän haasteeseen. Me tarvitsemme kaikki mukaan ilmastotoimiin”, Riuttanen toteaa.

Tulevaisuus on nuorten. On täysin oikeutettua, että he pitävät ääntä ja vaativat toimia. Vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemisestä on kuitenkin aikuisilla. KUVA: HANNA VASKIVUO

 

Kaikki syy toivoon

Varsinkin osa alaikäisistä kokee, ettei voi ikänsä vuoksi vaikuttaa ilmastokriisiin mitenkään. Riuttanen kuitenkin painottaa, ettei ikä ole este. Vaikka ei voisi äänestää tai vaikuttaa asumisesta ja liikkumisesta aiheutuviin hiilidioksidipäästöihin, jokaisella on vaikutusvaltaa myös itsensä ulkopuolelle.

”Jokainen on osa yhteisöä. Osa perhettä, luokkaa tai kaveriporukkaa. Jos vain haluaa vaikuttaa, jokainen kyllä voi. Nuori ilmastoaktivisti Greta Thunberg on hyvä esimerkki siitä, miten suuri merkitys yhdelläkin ihmisellä voi olla”, Riuttanen sanoo.

Tunteiden kohtaamisen, hyvien asioiden ja onnistumisten näkemisen sekä konkreettisen toiminnan lisäksi ahdistusta helpottaa usein tiedon hankkiminen. Helsingin yliopistolla työskentelevä Riuttanen on ollut mukana rakentamassa Ilmasto.nyt -kurssia, joka tarjoaa opiskelijoille perustiedot ilmastonmuutoksesta.

Opiskelijapalautteen perusteella tieto vaikuttaa vähentäneen osallistujien ahdistusta ja lisänneen tietoisuutta siitä, miten itse voi parhaiten vaikuttaa.

”Tieto ei aina lisää tuskaa, vaan usein on päinvastoin. Tieto voi auttaa saamaan otteen epämääräiseltä ja ahdistavalta tuntuvasta asiasta”, Riuttanen kertoo.

Vaikka ilmastonmuutos on suurin ihmiskunnan kohtaama haaste ja ilmastotoimilla on kiire, molemmat haastateltavat ovat yhä toiveikkaita. Meillä on tarvittava tieto ja teknologia ilmastokriisin hillitsemiseen, ja yhä useampi yksilö on viime aikoina herännyt ilmastonmuutoksen luomaan uhkaan.

Rohkaisua voi etsiä myös historiasta: globaaleja ongelmia on ratkottu ennenkin. Juuri kansainvälisesti vallitseva hyvä tahto ja yhteiset tavoitteet valavat Riuttaseen uskoa siitä, että pahimmalta voidaan yhä välttyä.

”Eihän kukaan tiedä huomisesta, mutta ihminen on kuitenkin aina löytänyt ratkaisut. Meillä on ollut sotia, ydinsodan pelkoa ja monia muita katastrofeja. Kaikesta on kuitenkin selvitty, olemme onnistuneet löytämään ratkaisut ja keinot. Ihminen on kekseliäs ja sopeutuvainen”, Laura Riuttanen lohduttaa.

”Minä uskon, että meillä on kaikki syy toivoon. Nyt ei missään nimessä ole aika luovuttaa.”

Lähteet:
Sitra
https://www.sitra.fi/uutiset/kestavat-elamantavat-auttavat-ilmastoahdistukseen/

IEA https://www.iea.org/articles/global-co2-emissions-in-2019

Ilmasto.Nyt -oppimateriaalit

Jaa sosiaalisessa mediassa!

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Vieritä ylös

Kirjaudu tästä