Katso kiusaajaa silmiin!

Koulukiusaaminen on vakava ongelma. Vaikka kiusaaminen on hiljalleen vähentynyt, se on saanut myös uusia muotoja, jotka tekevät siihen puuttumisen vaikeaksi. Miten kiusaamista vastaan voidaan taistella yhdessä?
Lukuaika: 5 min

Koulukiusaaminen on vastenmielinen ilmiö. Siitä ei ole päästy täysin eroon erilaisista hyvää tarkoittavista hankkeista huolimatta. Monet opettajat voivat tuntea jopa voimattomuutta sen edessä. Miksi? Yksi syy on varmasti se, että tämän päivän aikuisille kiusaaminen heidän omassa nuoruudessaan oli hyvin erilaista.

Nykyisessä koulumaailmassa nuorten kiusaamisella ei ole samanlaisia ajan ja paikan rajoja kuin ennen. Sosiaalinen media mahdollistaa käytännössä 24/7 ja joka puolella jatkuvan nöyryyttämisen ja leviämisen laajuudessa, joka hirvittää. Miten siihen voi puuttua? Ja onko se opettajalle edes mahdollista? Ja onko vastuu ainoastaan opettajan – vai meidän jokaisen?

Kiusatuksi voi joutua kuka tahansa, eikä kiusaamisesta saa koskaan syyllistää uhria. On silti mahdollista löytää tiettyjä ikiaikaisia ja läpi ihmisen historian kulkevia lainalaisuuksia, joiden perusteella ennustaa, kuka jää saaliiksi petojen kynsiin. Millä perusteella kiusaaja valitsee uhrinsa, ja – ennen kaikkea – voiko kiusaajalle panna vastaan?

Kiusaamisen muutos

Kiusaamisen tarkoitus on tänä päivänä edelleen sama kuin aina ennenkin eli heikomman nöyryyttäminen, sanoo sosiaalipsykologi, psykologian lehtori ja tietokirjailija Janne Viljamaa.

”Ennen kiusatuksi joutui se luokan Tero, ja kiusaaminen rajoittui koulun pihalle ja luokkaan. Pantiin lunta myssyyn tai tapeltiin. Omassa nuoruudessani ei ollut nettiä ja kännyköitä. Nyt kiusaaminen voidaan esimerkiksi kuvata ja jakaa kaikille somessa.”

Sosiaalinen media on Viljamaan mukaan mahdollistanut myös nimimerkkien taakse kätketyn puskista huutelun ja niin julman kommentoinnin, ettei sitä tuskin kehtaisi kasvotusten edes tehdä.

Kiusaaminen saattaa alkaa siitä, että pahaa aavistamaton nuori lataa YouTubee jonkin omasta mielestään hauskan videon. Sen jälkeen alkaa ilkeä kommentointi ja haukkuminen. Lopulta pätkä videosta voi päätyä pirulliseksi meemiksi, jota aletaan jakaa pelkästään ilkeydestä.

Tuoreen Kouluterveyskyselyn mukaan 12 prosenttia perusopetuksen 4. ja 5. luokkaa käyvistä lapsista ilmoitti kokeneensa fyysistä uhkaa vähintään kerran viikossa kuluneen vuoden aikana. Kokemus fyysisestä uhasta oli yleisempi  8. ja 9. luokkaa käyvillä (17 %) ja ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoilla (16 %)

Noin joka kahdeskymmenes lapsi ja nuori oli kokenut kiusaamista koulussa viikoittain.

Moni nuori haaveilee tubettajan urasta, ja sen tuomasta suosiosta ja tykkäyksistä, mutta tilanne voi keikahtaa ympäri. Herkässä ja huomiota hakevassa iässä olevan haavoittaminen on helppoa.

”Pekka Töpöhäntää kiusasi ilkeä ja narsistinen Monni, jolla oli mukana aina urpot taustanaurajat Pilli ja Pulla. Sitten on niitä, jotka eivät puutu tilanteeseen ja kääntyvät vain pois.”

Ennen kiusatuksi joutunut halusi Viljamaan mukaan olla mahdollisimman vähän esillä, jopa piilossa. Nyt taas huomion hakeminen voi johtaa kiusatuksi.

”Tuntemattomuudesta tuollaiseen julkisuuteen yhdessä yössä ponkaiseva punaposkinen nuori ei välttämättä edes tajua, mitä tapahtui ja millaiseen myllyyn hän voi joutua”, Viljamaa sanoo ja jatkaa. ”Psykologian opettajana sanonkin nuorilleni, etteivät menisi tosi-tv-ohjelmiin tai vastaaviin. Niiden ideana on usein nöyryyttää heikkoa ja ymmärtämätöntä, joka ei osaa puolustautua.”

Viljamaa kärjistää ajatuksen näin:

”Jos minä menen mediaan puhumaan, olen siellä asiantuntijana ja tietokirjailijana, en syömässä matoja jossain viihdeohjelmassa. Minun ei tarvitse nöyryyttää itseäni päästäkseni esille. Mutta jos myyt madonsyöntiä ja nöyryytät itseäsi julkisuudessa, siitä voi seurata ikäviä asioita.”

Lumoava narsisti

Kiusaamiseen kuuluu perinteisesti roolijako, ja jokaisen roolia tarvitaan. Kiusaaja ei toimi yksin, prosessiin osallistuu moni muukin eri syistä: ilkeyttään, hölmöyttään tai heikkouttaan. Kiusaaja on Viljamaan mukaan usein narsisti, jonka ympärillä on hännystelijöitä. Viljamaa ottaa esimerkin tutusta ruotsalaisesta lastenkirjasarjasta.

”Pekka Töpöhäntää kiusasi ilkeä ja narsistinen Monni, jolla oli mukana aina urpot taustanaurajat Pilli ja Pulla. Sitten on niitä, jotka eivät puutu tilanteeseen ja kääntyvät vain pois.”

Kiusatuksi joutuu Viljamaan mukaan usein sellainen, joka ei haluaisi kuulua narsistikiusaajaan hoviin ja nauraa taustalla. Kiusaaja on ovela valitessaan uhrinsa, oltiin sitten koulussa tai jo työelämässä. Hän voi alkuun vaikuttaa jopa sympaattiselta, vaikka kyse olisikin manipuloinnista.

”Narsisti on taitava ja tekee työnsä tarkan ajoitetusti. Hän iskee silloin, kun heikommassa asemassa oleva on yksin, eikä kukaan muu huomaa. Tämä saattaa tapahtua vaikka kahden kesken kopiokoneella, jossa kiusaaja esittää hillityn uhkauksen ja poistuu tilanteesta jälkiä jättämättä.

Narsistinen kiusaaja vie hapen ja kuristaa hiljaa, eikä missään nimessä halua, että toiset ympärillä kasvaisivat. Tällainen kiusaaja jojottelee toisilla ihmisillä. Hän saattaa välillä jopa antaa lahjoja, mutta niiden tarkoitus on sitoa lahjan saaja yhä tiukemmin omaan hallintaan.”

Paul Castanie / Unsplash

Ole positiivisesti aggressiivinen

Mikä sitten voisi auttaa suojautumaan kiusaajalta? Viljamaa muistuttaa, että oikeanlainen aggressiivisuus voi auttaa puolustamaan itseään. Mitä on positiivinen aggressiivisuus?

”Se on sitä, että puolustaa tonttiaan, omaa henkistä reviiriään. Katso suoraan silmiin ja sano, ettet kuuntele pilkkaa ja sen on loputtava. Henkinen reviiri on alue, jolle muilla ei ole asiaa.”

Tämä voi aluksi tuntua hyvin epämukavalta ja epäluonnolliselta. Silti niin täytyy tehdä, Viljamaa korostaa. Kiusatuiksi joutuvat usein heikossa asemassa olevat, joiden oletetaan nielevän kaikki.

”Liian kiltti ja vähän epävarma ihminen pelkää epämukavaa ristiriitaa, eikä osaa tai uskalla ilmaista omia tarpeitaan tarpeeksi selvästi ja suoraan. Sitä pitää opetella.”

Tästä samasta puhuu myös maailmankuulu kanadalainen Toronton yliopiston psykologian professori ja bestseller-kirjailija Jordan B. Peterson viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan 12 elämänohjetta.

Ja ensimmäinen ohje kuuluukin: ”Seiso suorassa hartiat takana”. Miksi? Huono ryhti ja lyhistynyt olemus saa ihmisen tuntemaan olonsa pieneksi, kukistetuksi ja voimattomaksi – ja viestii myös muille ympärille juuri sitä samaa.

Suoraan silmiin katsova, peloton olemus ja ehkäpä vielä vähän normaalia leveämpi haara-asento viestivät, että minä seison nyt tässä. Viljamaan sanoo, ettei ihminen ole tässä mielessä kehittynyt 80000 vuoden aikana luolamiesvaiheesta kovinkaan pitkälle.

”Olemme edelleen biologisesti luolamiehiä, vaikka istuisimme kuinka solmiot kaulassa toimistossa. Sama luolamiestyyli toimii edelleen ja viestii samoja asioita.”

Sosiaalisia taitoja ei pysty harjoittelemaan somessa, pitää uskaltautua live-tilanteisiin. Viljamaa muistuttaa, että viestinnästä 95% on sanatonta viestintää ja vain 5% sanoja. Ja jos viestisi on epäselvä ja heikko, kiusaaja voi käyttää sitä hyväkseen.

”Jos kiusaaja yrittää määritellä sinun reviirisi rajoja, hänelle pitää pystyä sanomaan vastaan. Silloin ei ole merkitystä sillä, kuinka suuri ihminen on. Pienellä ihmisellä voi olla naseva kieli ja hyvät verbaaliset kyvyt, ja se riittää.”

Viljamaan mukaan lukeminen, koulutus ja opiskelu ovat parhaita turvia raukkamaisia puskasta huutelijoita vastaan. Kun itsellään on riittävästi tietoa, ei niin helposti ala uskoa kaikkein hölmöimpiä ilkeilyjä – ja osaa tarvittaessa argumentoida vastaan.

Matheus Ferrero / Unsplash

Vahvojen vastuu

Kiusaaminen on Viljamaan mielestä koko yhteisön ongelma, johon vaikuttaa suuresti heikko johtaminen. Työpaikalla esimies, joka ei ota vastuuta ja katsoo kiusaaminen ohi, tai koulussa opettaja, joka ei tee toisten oppilaiden kohtelemiseen liittyviä periaatteita tarpeeksi selväksi.

”Opettaja on koulussa tärkein vaikuttaja. Hänen on tehtävä heti selväksi nollatoleranssi kiusaamiselle, ja korostettava sitä, että kiusaaminen on kaikkien vastuu.”

Opettaja voi Viljamaan mukaan luoda avoimen ja läpinäkyvän tunnelman, jossa mitään ei peitellä tai lakaista maton alle.

”Sellaisessa ilmapiirissä kiusaaminen ei elä. Ja se tarjoaa turvan, sillä jokainen lapsi tarvitsee jonkun aikuisen, johon hän voi luoda luottamuksellisen suhteen.”

Kiusaamisesta kertomiselle pitää luoda matalan kynnyksen kanava. Tällainen voi olla esimerkiksi WhatsApp-ryhmä, jossa kokemuksista on helppo kertoa.

”Ryhmään tulleita viestejä pitää seurata jatkuvasti ja käydä niitä yhdessä keskustellen läpi. Avoimuus on kiusaamisen pahin vihollinen.”

Yhteisö antaa suojan

Luolamiesajoista ja ihmisen eläimellisyydestä meistä muistuttaa sekin, että kiusaaja valitsee uhrikseen yksinäisen ja haavoittuvan. Siksi sosiaaliset suhteet ja toiset ihmiset ovat niin tärkeitä.

Vastuu kiusaamisesta on Viljamaan mukaan yhteisöllä. Aivan ensiksi se tarkoittaa sitä, ettei ala Pilliksi ja Pullaksi, naura mukana tai jaa sosiaalisessa mediassa pelkäksi pilkaksi tarkoitettua ilkeää materiaalia kenestäkään.

Kiusaamiseen puuttuminen ei ole helppoa. Kukaan ei halua joutua tulilinjalle. Se vaatii poikkeuksellisen vahvaa itsetuntoa, helpompaa on kääntyä pois.

Hyväksi neuvoksi niiden hiljaisten ja ujompien mukaan ottamiseksi Viljamaa suosittelee vaikkapa yhteistä urheilua.

”Jos joku kaveri on vähän hitaammin lämpenevä, pyydä häntä mukaan ensimmäisiin treeneihin. Ei se aina kaikkia innosta, mutta sitä kautta voi muodostua tärkeä yhteisö”, Viljamaa sanoo.

Onnistumiset myös pönkittävät itsetuntoa ja auttavat jatkossa. Avoimuuden lisäksi yhdessä tekeminen torjuu kiusaamista tehokkaasti.

”Yhteisten asioiden ja projektien kanssa ihmiset saadaan menemään samaan suuntaan.”

Jaa artikkeli:
Jaa artikkeli:
Lue seuraavaksi: