Suhtautuminen kannabikseen on muuttunut myönteisemmäksi ja demoninen kärki keskustelusta kaikonnut. Vaikka 90 prosenttia laittomien huumeiden kokeilusta ja käytöstä koskee nimenomaan kannabista, sen kansanterveydellinen merkitys on vähäinen. Huumehoidon puolella kannabis ei näy juurikaan ensisijaisena hoitoon hakeutumisen syynä, mutta oheispäihteenä sen osuus on merkittävä. Kannabis aiheuttaa haittoja, ei kaikille, mutta erityisesti jatkuvassa ja runsaassa käytössä kyllä – oheispäihteenä sekä ainoana päihteenä. Avun hakemista voi hankaloittaa huumehörhö-stigman ja sanktioiden pelko.
Haittoja minimoivan ehkäisevän työn toimijat ajattelevat humaanisti, että lähtökohtaisesti riippuvuudesta ei tulisi rangaista, eikä käytön seuraamusten tulisi olla syrjäytymistä lisääviä. Päihdejärjestö Youth Against Drugs YAD ry on pitkään tehnyt työtä sen puolesta, että kannabiksen käyttäjille saataisiin anonyymeja matalankynnyksen palvelumuotoja, joista voi saada tukea lopettamiseen tai vähentämiseen ilman rikolliseksi leimaamisen ja kiinnijäämisen pelkoa.
Yadin syötteestä yhteistyössä Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n kanssa sorvattu hanke Kannabis-interventio nuorille kannabiksen käyttäjille 2018–2020 on juuri sellainen. Se jatkaa siitä, mihin edellinen Miten puhua kannabiksesta -hanke 2015 – 2017 jäi.
”Kun saatiin nuoret puhumaan, niin alkoi tulla kyselyitä, että mitäs nyt? Mitä kun nuori myöntää käytön? Selvisi, että tarvitaan toimintamalleja nuoria kannabiksen käyttäjiä kohtaavien ammattilaisten käyttöön”, kertoo projektipäällikkö, EHYT ry:n kannabisasiantuntija Kim Kannussaari.
Hanke loi ammattilaisille suunnatun Kasvi-mallin sekä käyttäjille oma-apu -sivuston tarjoamaan tukea anonyymisti netissä. Oma-apu -sivusto Kannbis.eu on sähköinen kannabispäiväkirja käytön seuraamiseen ja pohtimiseen. Se on tehty kuvitusta myöten yhteistyössä nuorten kannabista käyttävien kanssa. Kannabishankeesta tehtiin myös podcast, joka on yhä kuunneltavissa osoitteessa Kannabishanke.fi/podcast.
Hankkeen tavoitteena on auttaa kannabiksen käyttäjät tunnistamaan käytön riskejä, ja luoda heille konkreettisia välineitä käytön vähentämiseen tai lopettamiseen. Kuten koko nuorisotyössä, tässäkin on kyse osallisuuden lisäämisestä. Testien ja työkalujen avulla päätöksenteko helpottuu.
”Tavoitteena on myös pyrkiä lieventämään kannabiksen käytöstä käyttäjille aiheutuvaa leimaa ja edistää neutraalimpaa asennoitumista kannabiskeskusteluun”, sanoo Kannussaari.
Taustalla on lisäksi toive erityispalveluiden tarpeen vähentämisestä ”Jos käyttö ja huoli on vähäistä, niin on turha lähettää nuorta erityispalveluiden piiriin, vaan rohkaista häntä itseään tekemään työtä oman käyttönsä tiedostamiseksi ja hallitsemiseksi.”
TUTTUJEN TYÖKALUJEN KANNABISTAMISTA
Hanke-työ on samalla uraauurtavaa, mutta pyörää ei kuitenkaan tarvitse keksiä uudelleen.
”Me ollaan kannabistettu tuttuja työkaluja päihdehuollosta kuten esimerkiksi nelikenttä-mallia.”
Kannabistettu? Jos siis uusia keinoja, niin hanke on tuottanut myös uusia sanoja. Kannussaari uskoo, että me tarvitaan nimenomaan nimettyjä asioita.
”Olemme tehneet perinteisestä päiväkirjasta vain Kannabis-päiväkirjan. Tuttu sana madaltaa parhaassa tapauksessa kynnystä kokeilla sovellusta. Ja tiedän, että sovelluksella käyttäjiä onkin jo paljon. Sovelluksen hyödyllisyyden todentaminen on kuitenkin luvatun anonymiteetin vuoksi vaikeaa. Olemme tehneet palvelulupauksen, ettei sovelluksen tietoja raportoida eteenpäin.”
Lopuksi tuotetaan kuitenkin laadullinen tutkimus ulkopuolisen tutkijan toimesta, jolla on tarkoitus mitata hankkeen ja tuotetun materiaalin vaikutuksia kohdeyleisöllä. Tutkimuksen tulokset julkistetaan lokakuussa hankkeen päätösseminaarissa.
Nyt menossa on hankkeen viimeinen vuosi, jonka aikana kehitettyjä työkaluja markkinoidaan ja ammattilaisia koulutetaan niiden käyttöön.
HAITTAAKO?
Haittojen minimointikin tuntuu kuitenkin haittaavan osaa. Vaikka luotuja työkaluja ei ole kenenkään pakko käyttää, silti niiden olemassaolo tuntuu uhkaavan joidenkin yksilönvapauksia.
”Kritiikkiä tulee aktiivisilta sääntelyn vastustajilta ja heiltä, jotka kokevat tällaisen työn tarpeettomaksi. Monet näkevät, että kannabiksesta seuraa ongelmia, jos taustalla on perimmäisenä vaikuttimena muita ongelmia.”
Hanketta on syytetty keskittymisestä pesismailalla lyödyn pään sijaan itse pesismailaan. ”Nyt on kartta väärinpäin. On turha syyttää substanssia, kun päihteiden haitallisen käytön syyt ovat muualla”, twiitataan Kannussaaren seinällä.
Kannussaaren mukaan tässä tarvitaan vain kärsivällisyyttä ja rautalankaa. Ideana on ottaa ensihätään se pesismaila pois, jotta vyyhtiä päästäisiin purkamaan.
”Tietenkin käytön syyt ovat moninaiset, meillä focus substanssissa, jotta olisi mahdollista päästä hoitamaan syitä sen takana”, twiittaa Kannussaari vastineeksi.
Kysymys kuuluukin; Haittaako se, vaikka käytön taustalla on varmasti usein monia muitakin syitä, jos kannabiksen vähentäminen vähentää edes joitakin haittoja?”
”Uskon, että tarvitaan juuri näitä konkreettisia työvälineitä työmme järkeistämiseen, mikä ehkä helpottaa myös hallitsemaan tunnereaktioita.”
Kannussaarelle kannabis on hänen sanojensa mukaan kiva duuni ja herkullinen aihe. Herkullinen siksi, koska tietoa kaivataan ja myös saadaan koko ajan lisää.
”Uskon tutkittuun tietoon, ja olen valmis muuttamaan mieltäni sen valossa. Tätä toivoisin myös muilta. Turhien tunnekuohujen toivoisi myös loppuvan. Kenenkään ei ole pakko käyttää tätäkään sovellusta, jos kokee että oma käyttö on hallinnassa. Hyvinvointivaltion perusta on kuitenkin kyky ymmärtää, että me kaikki emme kuluttajina ole samanlaisia. Tulee osata erottaa oma kokemus siitä tutkitusta tiedosta.”
Suomalaisten hyvinvointi ja elintaso ovat kehittyneet myönteisesti, mutta kehitys ei valitettavasti kosketa kaikkia. Väestöryhmien hyvinvointi- ja sosiaaliset erot ovat kasvaneet, joiden seurauksina myös mielenterveyden ongelmat ja päihteiden käyttö.
Yhteiskunnallisen päätöksenteon olisi pohjauduttava aina lapsivaikutusten arviointiin ja tähdättävä siihen, että lapsilla ja nuorilla on parhaat edellytykset hyvään ja turvalliseen lapsuuteen. Tämä voi tarkoittaa myös sellaisia keinoja, jotka eivät ole kaikkien aikuisten mieleen. Ehkäisevä työ ajattelee automaattisesti jokaisen poliittisen päätöksen kohdalla, mitä tämä tarkoittaa lasten ja nuorten suojelun näkökulmasta?
HUUTELUA HÄIVÄHDYKSISTÄ
Kannussaari suhtautuu kannabistyöhönsä samaan aikaan neutraalisti ja intohimoisesti.
”Totta kai on välillä turhauttavaa, että pelkät asenteet haastavat työtämme niin paljon, mutta toisaalta se asennemuutos on juuri sitä palkitsevinta. Joka koulutuksessa sytyn. Erityisesti silloin kun näen ihmisten laajentavan tai jopa muuttavan käsityksiään siitä, ettemme olekaan kaiken tuomitsevia kukkahattutätejä.”
Kannussaari on joutunut opettelemaan twiitti-sormen hillintää.
”Silloin kun aletaan kyseenalaistaa omaa ammattitaitoa, niin menee ihon alle. Yritän olla provosoitumatta ja uhriutumatta, mutta sorrunkin niihin kyllä joskus. Asiat pitää vain perustella hyvin. Siinä olen hieman kukkahattutäti, että uskon perusteelliseen keskustelemiseen”, Kannussaari nauraa.”
”Ile Uusivuoren Facebook-sivulla käytiin aikoinaan alkoholipoliittista keskustelua, mikä tuli feedissäni vastaan. Mikki Kauste, Egotripin laulaja oli kommentoinut sinne Ehytistä hyvin negatiiviseen sävyyn. Jatkoimme hänen kanssaan keskustelua yksityisviesteissä ja selvisi, että hänen mielikuvansa toiminnastamme oli syntynyt ihan jostain muualta kuin missä totuus sijaitsee.”
Kannussaari kutsui Kausteen erikoisoluelle.
”Odotetusti selvisi, että olemme hyvin pitkälle samaa mieltä ja ajamme samaa asiaa; päihdehaittojen vähentämistä ja käyttäjien humaanin kohtelun lisäämistä. Ne ovat aika häivähtäviä nyansseja ne pienet eriävät jutut. Tapaamisemme oli hedelmällinen ja Kauste tuli meidän kannabishankkeen podcastiinkin vieraaksi.”
TULLA NÄHDYKSI NARRATIIVIN ULKOPUOLELLA
Haittoja minimoiva kannabishanke on Ehytin äärilaitaa myös ulottuessaan osittain korjaavan kentän puolelle, mutta yhdistyksen kärsimä vahva raittiusjärjestön stigma ei silti ole ansaittu. Kannussaari toivoisi, että Ehytin monimuotoisuus tulisi paremmin tunnetuksi perinteisen ehkäisevän työn narratiivin ulkopuolella. EHYT ei ole vain välillinen toimija norsunluutornissaan, vaan tekee myös ruohonjuuritasolla työtä muun muassa Elokolo-toiminnalla, jolla tarjotaan matalankynnyksen kohtaamispaikkoja päihdekuntoutujille.
Kannussaarella on siis menossa kuudes ja toistaiseksi viimeinen vuosi kannabishankkeissa. Aihe ei konkaria kyllästytä, mutta hän toivoisi aihetta sisällytettäväksi osaksi EHYTin perustyötä ainaisten hankehakemusten sijaan.
”Haaveeni olisi olla talon sisällä sukkuloiva asiantuntija, jonka lisäksi haluaisin säilyttää kouluttamisen, koska olen mielestäni siinä ihan hyvä ja se on mielenkiintoista ja kivaa.”
Virkistävää nähdä aitoa intoa aiheeseen, mikä koetaan paikoin alan kentällä puuduttavaksi. Välillä tuntuu, että ehkäisevää kenttää ymmärretään tahallaan väärin tai viesti vääristyy matkalla totaalisesti. Mistä se johtuu?
”Ehkä ehkäisevän työn kentän ongelma on se, että emme osaa sanoittaa työtämme oikein. Saamme avustuksia, mutta työn näkyväksi tekeminen on vaikeaa. Kyllä välillä tuntuu, että millä tavalla tahansa teet ehkäisevää työtä, olet niputettu kansankynttiläporukkaan, jonka stigmana toimii jeesustelu ja vanhanaikaisuus. Meidän täytyisi löytää tapoja tehdä näkyväksi työtämme ja opetella sanoittamaan sitä paremmin.”
Viimeisimmän alkoholilakiuudistuksen jälkeen EHYT sai pyyhkeitä, koska pahimmat kauhuskenaariot eivät heti toteutuneet.
”Kyseiset THL:n laskelmat, joita mekin jaoimme, perustettiin panimoliiton ennustukseen hintojen laskusta, jota ei myöskään tapahtunut. Lopullinen tulema vaatii nykyistä huomattavasti pidemmän ajan seurata. Toivomme toki, että suunta pysyy myönteisenä. Ähäkutti-linja ei vie yhteiskuntaa yhtään eteenpäin. Jos nyt vaikka alkoholikuolemat lisääntyisivät rajusti, niin THL tuskin lähtisi ilkkumaan innoissaan oikeassa olemisestaan. Sehän on aivan järjetön ajatus.”
Onnistunut päihdehaittojen vähentäminen on rehellisen päihdekasvatuksen, humaanin kohtaavan ja korjaavan työn sekä kohtuullisen sääntelyn kompromissi. Humaani ehkäisevä työ uskoo lain rajoituksia enemmän varhaiseen puuttumiseen, osaavaan hoitoonohjaukseen ja monipuoliseen päihdehoitoon, mitkä nousevat avainasemaan myös laajemmassa syrjäytymisen ehkäisyssä.
SÄÄNTELYN PARADOKSI
Eduskunnassa parhaillaan käsittelyä odottava kansalaisaloite kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi tuskin menee Kannussaaren mielestä läpi.
”Jos oletetaan, että kannabiksen vapauttaminen helpottaisi hoitoon hakeutumista, meillä tulisi myös
olla resursseja ottaa nämä käyttäjät vastaan. Tarvitaan uusia hoitopaikkoja ja hoitomuotoja ennen kun yhteiskuntamme olisi tähän lakimuutokseen tällä oletusarvolla valmis.”
Aloitteessa rangaistuksista luopumista perustellaan muun muassa poliisien resurssien säästämisellä ja rikollisten toimintaedellytysten kaventamisella. Käyttäjiä halutaan myös suojella merkinnöiltä poliisin tietojärjestelmissä, jotka voivat sulkea esimerkiksi nuorelta tärkeitä ovia vuosiksi eteenpäin.
”Meillä Suomessa on kuitenkin hyvä tilanne siten, ettei täällä haeta hoitopaikoista ihmisiä tuomioille. Kannabiksen käytöstä kiinnijäävien rikosoikeudellisten seuraamuksia on jo kohtuullistettu mahdollisella aiheellisella hoitoonohjauksella ja tilanneharkintaisella huomautusmenettelyllä sakkorangaistuksen sijaan.”
Kannussaarella on valmiina twiitti-luonnos päihteiden sääntelyn paradoksista.
”On myös huvittavaa, että alkoholi pitäisi saada vapaaksi kaikille ja kaikkialle, eli siinä säätely on turhaa, mutta kannabis haluttaisiin lailliseksi nimenomaan valtion säätelyyn, että siitä saataisiin verotuloja. Eli valtion holhous olisi hyvästä kannabiksen suhteen, mutta alkoholin suhteen se on pahasta.”
Kannabiskeskusteluun kaivataan yhä lisää avoimuutta ja asiallisia argumentteja, jossa etusijalle asetetaan kansalaisten hyvinvointi sekä ihmisoikeudet. Vastuullisessa humaanissa päihdepolitiikassa päihteiden käyttöä tulee säännellä meidän kaikkien parhaaksi – myös päihteiden käyttäjien parhaaksi. Vuoropuhelun lisääminen ja kannabisilmiön ymmärryksen lisääminen on keskeistä.
”Osa ihmisistä pystyy käyttämään päihteitä ilman haittoja. Päihdekasvatuksen suhteen tässä on haaste, joka tulee huomioida niin, että välttää stigmaa kuitenkin tuoden esiin riskit. Jokainen ongelmakäyttäjä on kuitenkin aluksi ollut niin sanottu viihdekäyttäjä”, summaa Kannussaari.
Lisätietoa:
www.ehyt.fi/kannabishanke
