Stadin sukulaiset toivat tänään mukanaan Hesarin. Jäin kummastelemaan jättimäistä kaljatuopin kuvaa sunnuntai-liitteen kannessa.
Kun perjantaina uutisoitiin lonkeron lähes kuusinkertaistuneesta kasvusta ja alkoholikulutuksen historiallisesta käänteestä huonompaan suuntaan, niin en ainakaan nähnyt missään THL:n ja Ehyt ry:n ilakoivia otsikkoja; HAA, mitäs me sanoimme! Sen sijaan THL:n tutkimusprofessori Pia Mäkelä totesi Helsingin Sanomien haastattelussa maltillisesti, että vielä on liian varhaista arvioida sitä, miten uudistettu alkoholilainsäädäntö vaikuttaa alkoholin kulutukseen. Vaikkakin ruokakaupat ovat kasvattaneet alkoholin myyntiään 5,9% alkuvuonna. Silti se vaatii enemmän aikaa, aineistoa ja perusteellisemman analyysin. Maltillista, asiallista ja neutraalia kannanottoa.
Alkoholijuomien kulutus on siis kääntynyt tänä vuonna kasvuun ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Valvira ja THL:n perjantainen tilastojulkistus ei (onneksi) kuitenkaan ole kovin hätkähdyttävä, vaan ainoastaan 0,5 %. Mutta Hesarin sunnuntai-liitteen kantta koristi heti sivun kokoinen tuoppi otsikolla; Selitäpä tämä, THL!
Kannessa peilataan THL:n vuosi sitten tekemää vuosiarviota vain kevään mittaisilla tuloksilla. Kun THL:n vuosiennakko-arvion mukaiset 150 ihmistä eivät todistettavasti kuolleet alkoholiin heti puolessa vuodessa, vaatii toimittaja Marko Junkkari THL:ää tilille myös nettiversiossa jutusta otsikolla: ”Tuomiopäivän ennusteesta tuli suutari – suomalaisten piti juoda itsensä hengiltä, kun alkoholilaki uudistui, ja nyt THL saa selittää mitä tuli väitettyä.”
Jotenkin tämä menee jo viihteen puolelle. Olen varmasti aivan liian yksinkertainen politiikkaan, mutta miksi kukaan olisi pahoillaan siitä, että pelätyiltä kuolemilta vältyttäisiinkin? Ihan kuin ehkäisevälle työlle alhainen alkoholikuolemien määrä olisi jotenkin tappio? Uskon, että tässä asiassa pahimmat ennusteet tehneet olisivat todella mielellään väärässä, elleivät ne toteudu vielä pitkälläkään aikavälillä. Se mikä tässä ärsyttää, on se, että kyse ei ole vain alkoholin saatavuudesta, vaan siitä miten alkoholista yritetään tehdä vapauden symbolia valtion holhousmentaliteettiä vastaan. Meitä suomalaisia on niiiin helppo yllyttää tässä asiassa puolustamaan oikeuksiaan ja yksilönvapauttaan. Alkoholi on liian intohimoinen asia, että siihen voitaisiin suhtautua neutraalisti ja asiallisesti. Se on mielenkiintoista, mutta ennen kaikkea surullista.
En voi olla miettimättä, miksi Helsingin Sanomat sortuu tuollaiseen ”kansan kiihotukseen” ja klikkijournalismiin tuollaisella otsikoinnilla. THL ei ole uhannut tuomiopäivällä, vaan luonut tutkimustietoon pohjautuvan asiantuntija-arvion. Media hyötyy näistä provosoivista otsikoista eniten ja taas todellinen tarkoitusperä unohtuu. Ehkäisevän päihdetyön näkökulmasta asian pitkälle lastensuojelukysymyksenä näkevät leimaantuvat kauhukuvia luoviksi kukkahattutädeiksi. Itse koen, että voin nähdä sen vaivan, että noudan juomani Alkosta. Mielestäni on hyvä, että se on nimenomaan vaiva, joka ehkäisee spontaaneilta heräteostoksilta kaupasta. Uskon myös sen olevan lastensuojelutoimi, joten asetan tämän omien tarpeideni edelle, enkä jaksa suivaantua holhouksesta tai yksilönvapauteni rajoittamisesta.
Nuorten alkoholinkäyttö on ollut laskevaa jo vuosia, ja toivotaan että se suunta säilyy. Yhdessäolon muodot muuttuvat ja juomakulttuuri muuttuu alkoholittomammaksi. Lakimuutoksen todelliset vaikutukset nähdään kuitenkin vasta pitkällä aikavälillä. Varmaa on se, että monipuolista ehkäisevää päihdetyötä tarvitaan myös tulevaisuudessa. Saatavuus-kysymystä oleellisempaa on panostaa kysynnän rajoittamiseen. Parasta ehkäisevää työtä on pyrkiä varustamaan nuoret päihteiden haitoilta suojaavilta elämäntaidoilla, vaikka tarjolla olisi mitä tahansa missä tahansa.
