Laadukasta ja eettistä päihdekasvatusta 5.-9.luokkalaisille

Freestyle-päihdekasvatuskampanja on kiertänyt kouluilla valtakunnallisesti vuodesta 2016 lähtien tarjoten maksutonta päihdekasvatusta 5. – 9.luokkalaisille.

Toimintamme tavoittaa parhaimmillaan vuosittain noin 10 000 nuorta.

Päihteiden käyttö on viime vuosina vähentynyt osittain juuri sen tärkeän työn ansiosta, jota nuorten parissa on jo tehty. Jotta suunta pysyisi oikeana, on välttämätöntä jatkaa. 

Koulun ulkopuoliselle päihdekasvatukselle on yhä kova kysyntä ja todellinen tarve. Yhteistyö koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa rikastuttaa oppimista ja tukee uutta laaja-alaista opetussuunnitelmaa. 

Päihdekasvatustuntien sisällöt räätälöidään koulukohtaisesti vastaamaan kunkin paikkakunnan yksilöllistä tarvetta. Mieluiten otamme oppilaat vastaan pienryhmissä luokittain. Voimme viipyä tarvittaessa useampia päiviä, jotta valittu kohderyhmä ehditään käydä läpi kokonaan.

Päihdeohjaajamme ovat nuoriso-ja kasvatusalan ammattilaisia sekä koulutettuja kokemusasiantuntijoita. Päihdekasvatuksemme noudattaa ehkäisevälle päihdetyölle asetettuja eettisiä laatukriteereitä ja pyrkii edistämään työssään päihteiden käyttäjien humaania kohtelua.

Vierailut ovat kouluille ilmaisia. Toiminta rahoitetaan Freestyle-verkkolehden ja nettisivujemme mainosmyynnillä. FS-Kustannus Oy on yhteiskunnallista työtä tekevä sosiaalinen yritys.

Lue lisää toiminnastamme Usein Kysytyistä Kysymyksistä UKK-välilehdeltä! 

 

Lauran kuulumisia vuoden 2019 lopulla:

Aloitin koulukierrokset syyskuun 2019  alussa Espoosta, josta matka on jatkunut Siikajoelle, Ouluun, Kempeleeseen ja Tyrnävälle. Sadat kilometrit ovat taittuneet yöjunissa, iltapäivien ruuhkavuoroissa, paikallisbusseissa ja henkilöautolla. Menimme minne tahansa, työllemme tuntuu olevan tarvetta.

Suomalaiset nuoret vaikuttavat olevanverrattain hyvin erilaisissa asemissa sen suhteen, kuinka paljon he päihteistä ja niiden riskeistä tietävät. Koulujen välillä on suuria eroja siinä, miten paljon aihetta käsitellään. Toisaalta yhden luokankin sisällä erot saattavat olla merkittäviä. Yhdessä pöydässä aihe ei ole lainkaan ajankohtainen, kun taas viereisessä päihteet ovat jo tuttu juttu.

Monelta koululta on tullut viestiä siitä, että erityisesti kannabiksen ja nuuskan käsittely nuorten kanssa on hyvin tarpeellista. Nuuskaamisesta on tullut arkipäivää ja jopa alakoululaisilla on huumekokeiluita.

Olemme järjestäneet syksyn mittaan hyvin erilaisia tunteja. Perinteisesti olemme suosineet pieniä ryhmiä ja keskusteluun perustuvaa vuorovaikutusta, mutta pyynnöstä olemme räätälöineet myös muutamia kokonaisia vuosiluokkia yhdistäviä tilaisuuksia suurilla yhtenäiskouluilla, joissa lukuisten yksittäisten pienryhmien aikataulun laatiminen on ollut hankalaa.

Tällaisissa ”massaluennoissa” on etunsa: parissa päivässä olemme tavoittaneet satoja opiskelijoita. Toisaalta ne asettavat päihdekasvattajan ja opiskelijat asetelmaan, jossa keskustelu ei välttämättä ole yhtä helppoa, kuin luokkatilassa. Tilanne vaatii paljon myös päihdekasvattajalta: on aivan eri asia jutella 25 nuoren kanssa kuin seistä mikki kädessä satapäisen yleisön edessä.

Haasteista huolimatta kokeilut ovat olleet onnistuneita. Niitä ovat kiitelleet sekä opettajat että oppilaat. Tärkeintä on ollut kuitenkin huomata, ettei tilanne ole vaikuttanut nuorten mahdollisuuteen kysyä tai jakaa omia kokemuksiaan. Välillä ilmassa on ollut niin monta viittaavaa käsivartta, että aika on yksinkertaisesti loppunut kesken.

Isojen ryhmien kanssa olemme edenneet kokemusasiantuntijan tarina edellä. Sen kautta nuorille on pyritty avaamaan sitä, miten salakavalasti päihdeongelma kehittyy – ja miten se voi tulla kenelle tahansa. Samalla olemme käsitelleet jonkin verran myös mielenterveyteen liittyviä teemoja ja sitä, miten tärkeää on pitää itsestään hyvää huolta.

Juuri kokemustarinat ovat herättäneet nuorissa ajatuksia ja tunteita, kerrottiin niitä sitten salissa tai pienessä luokkahuoneessa. Esimerkiksi Laanilan koululla oppilaat kirjoittivat erään tunnin jälkeen kerättyihin palautelappuihin lukuisia positiivisia palautteita. Useissa toistui sama ajatus: on hyvä, että asiasta puhuu joku, joka todella tietää mistä hän puhuu.

Kokemustarinat antavat myös opettajille uusia työvälineitä aiheen jatkokäsittelyyn. Inhimillinen, todellinen esimerkki päihdemaailman pimeydestä ja riskeistä antaa mahdollisuuden lähestyä aihetta aivan eri tavoin kuin oppikirja.

Syksyn mittaan kouluilla on pyyhitty kyyneleitä ja vaihdettu lämpimiä halauksia. Moni nuori on halunnut jäädä juttelemaan tunnin jälkeen vielä kahdestaan. Minulle itselleni juuri nuo henkilökohtaiset keskustelut ovat olleet ikimuistoisia. Olen ollut todella otettu siitä, että nuoret ovat kokeneet, että he voivat puhua minulle. En varmasti tule unohtamaan sitäkään, kun lokakuun viimeinen luento päättyi ja eräs opiskelija asteli luokseni. ”Saanko halata sinua?”, nuori kysyi.

Jokainen tällainen kohtaaminen vahvistaa entisestään uskoani siihen, että päihdekasvatukselle on nuorten parissa todellinen tarve ja kysyntää. Juuri nyt meillä on mahdollisuus tavoittaa sekä ne, jotka eivät vielä käytä päihteitä kuin myös ne nuoret, joilla on jokokeiluja ja mahdollisesti jo ongelmia. Meillä on mahdollisuus kertoa riskeistä mutta myös valaa heihin uskoa, että kaikesta on mahdollista selvitä.

Juuri nyt meillä on mahdollisuus tehdä valtavan tärkeää työtä.

Laura