Kuplivaa

Elämme vastakkainasettelun aikaa. Mielipiteiden, asenteiden ja ideologisten ristiriitojen kärjistykset näkyvät parhaiten somealustoilla. Anonyymit trollit piiskaavat vauhkoa rähinää hillittömään ja suunnattomaan vauhtiinsa. Kiltit ja kuuntelevat aikuisetkin taantuvat pahana iltana papukaijoiksi, jotka toistavat omaa käheää viestiään sitkeästi, muita näkemyksiä sisäistämättä.

Sen lisäksi elämme kulplaantumisen aikaa. Yksilöt etsiytyvät samanmielisten joukkoon. Kaivaudutaan bunkkereihin, joista ulos näkyy vain ampuma-aukosta – ja yhteen suuntaan.

Ulkopuolisen silmin on helpottavaa asetella ihmiset erilaisiin kupliin, jolloin verbaalikaaoksesta saa edes jotain tolkkua. Pystyy ennakoimaan ja ymmärtämäänkin, miksi jotain mielipidettä edustava ei tule kantaansa muuttamaan, vaikka sekaan heittäisi kuinka fiksuja argumentteja tai linkkejä kliinisten tutkimustulosten julkaisuihin. Älykkäätkin kärsivät huomaamattaan kongitiivisesta dissonanssta. Helpommin sanottuna; järkipuhe ei tehoa.

Edustan itse moniakin kuplia. Eri paikkakunnilla asuminen eri vaiheissa tutustutti erilaisiin yhteisöihin. Elämisen malliin sai erilaista tatsia varuskunnassa, paperitehtaan varjossa ja taidekoulun käytävillä. Yrittäjäperheen arjen elo näytti oman kulmansa siitä, mitä on ottaa lama-aikana riskejä ”omaan piikkiin”. työkokemus sairaalassa, nuorisoasemalla, elintarviketehtaassa ja metsässä helpottivat näkemään, millaisia ihmisiä täällä maassamme elää.

Petteri Summasen mielestä viestintälaitteisiin tulisi asentaa alkolukko. Sillä internet ei unohda.

Lapin turistikohteissa ja Saimaan saarissa kohtaamisista muodostui kirjo, joka lisäsi kiinnostusta ihmisiin. Perunannostossa, mansikanpoiminnassa ja heinätöissä sai haistaa niiden maalaistilojen tuoksut, joista ruoka tulee. Jokainen matka koti- tai ulkomaissa on lisännyt ymmärrystä erilaisuudesta ja samanlaisuudesta. 

Etelä-Afrikkalainen aaltopeltihökkelitodellisuus on kaukana mistään, mitä täällä saa nähdä ja kokea. Alhainen koulutustaso, perityt kielteiset asenteet ja puolueideologia kaventavat näkymää. Köyhyys lisää katkeruutta. Vaikuttamisen mahdollisuuden vähäisyys kyynistää ja radikalisoi. Suvaitsevaisuus joutuu koetukselle, kun kaikkia ääniä ei kuulla. 

Pelkään, että yksipaikkakuntaisuus, kapea sosioekonominen ympäristö ja sosiaalisen toiminnan rajoittuneisuus luovat vahingollisia kuplia kaikissa tuloluokissa. Suosittelen kaikille kasvaville sieluille apukeinoksi esimerkiksi rippileiriä, urheilua joukkueessa, armeijaa ja matkustamista erilaisiin maihin. Monipuolinen lukeminen ja musiikkikin estävät ideologista luutumista. Ei pääse niin helposti kuplaantumaan.

Armeija on paikka herätä näkemään erilaisuutta. Eri puolilla Suomea kasvavat nuoret toimivat yhdessä erilaisissa – vaativissakin – oloissa. Murteet ja tyylit pääsevät aitoon vertailuun. Omassa alokastuvassa oli poikia maataloista, yrittäjäperheistä ja tehdaspaikkakunnilta. Oli aikaa katsoa, kuunnella ja keskustella. Hyväksyntä seuraa lopulta vääjäämättä alun ihmetystä ja epävarmuuden aiheuttamaa torjuntaa.

Kohtaaminen, aito kontakti mittaa todellisen inhimillisyytemme. Kasvokkain on vaíkeampi loukata tai edes kärjistää tunnelmaa. kuuntelu pelaa, kun keskustellaan. Somessa tämä jää tapahtumatta. Huumorikaan ei toimi, kuten kahvikupin yli, kun ilmeet ja sävyt ohjaavat viestiä perille.

Viestintälaitteisiin tulisi myös asentaa alkolukko. Harvemmin kannattaa kenenkään alkaa jurrissa viisastella. Ja kaikkea tyhmää ei voi seuraavana päivänä perua. Internet ei unohda.

Harvassa on kuuntelu, hiljainen pohdinta, hyväksyvä nyökyttely. Jatkokysymykset ja ymmärrys vaativat kokemusta ja viisautta. Yön yli ei kantoja mittailla. Vastaus lausutaan vastapalloon tylysti ja ripeästi. Taidankin lähteä kaupunkikierrokselle ja istahtaa torikahvilan tai trendikuppilan pöytään. Tai ajelen maalle ja hankkiudun paikallisen kalastusporukan mukaan kuunteluoppilaaksi. Ehkä oppisin taas jotain uutta? 

Kolumnistimme Petteri Summanen on näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja.

Jaa artikkeli:
Jaa artikkeli:
Lue seuraavaksi: