Joulukuu on kouluilla kiireistä aikaa. Tämä on näkynyt meidän kalenterissamme loppuvuotta kohti hiljenevinä viikkoina. Marraskuussa ehdimme sen sijaan kiertää vielä useammalla koululla ja vierailimme myös paikoissa, joissa kävimme jo aiemmin tänä syksynä. On ollut palkitsevaa nähdä, työmme on koettu niin tärkeäksi, että meidät on pyydetty samoihin paikkoihin jatkamaan työtä vielä uudestaan näinkin lyhyen ajan sisällä.
Yhdellä näistä kouluista kokeilimme uudenlaista toimintamallia. Koska olimme aiemmin tämän lukukauden aikana jo kertaalleen tavoittaneet suurimman osan tuon koulun oppilaista, tarjosimme tällä kertaa nuorille mahdollisuuden jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin.
Päihdekasvattajamme piti koulupäivän ajan omaa pientä vastaanottoa, jonne nuoret saivat tulla vapaasti oman tahtonsa mukaan. Vaikka meitä etukäteen hieman jännitti, tulisiko taukotilaan ketään, kävijöitä riittikin lopulta aamusta aina iltapäivän viimeiseen kellonlyömään saakka.
Vapaamuotoinen, pienissä ryhmissä tai kahden kaverusten kanssa käydyt päihdekasvatuskeskustelut vaikuttivat hyvin hedelmällisiltä.
Päivän aikana keskusteltiin erityisesti nuuskasta ja kannabiksesta, mutta myös muista päihteistä. Hyödynsimme rauhallista keskustelutilannetta ja juttelimme paljon, mutta monien kanssa teimme myös yhdessä päihdevisoja sekä käsittelimme aihetta esimerkiksi teemakorttien ja kysymysten kautta.
Kun samassa tilassa ei ollut koko luokkaa ja opetushenkilökuntaa, moni uskalsi puhua aiempaa avoimemmin ja kysyä asioista, jotka painoivat heidän mieltään.
Syksyn aikana on toistunut useampaan otteeseen tilanne, jossa nuoret ovat kaivanneet neuvoja ja tukea siihen, että he pääsisivät juttelemaan päihde- ja mielenterveysteemoista jatkossakin. Tästä syystä vuoden viimeisillä kerroilla otimme kouluille mukaan ennakkoon kerättyjä yhteystietolistoja, jotta yhdenkään nuoren ei tarvitsisi miettiä mistä hän saisi apua, jos sellaiselle tulee joskus tarvetta. Valitettavan moni nuori on kertonut kokevansa kouluhenkilökunnan liian etäiseksi ja toivoo sen sijaan saavansa puhua muiden tahojen kanssa.
Syksyn kouluvierailuilla on korostunut nuorten tarve tulla nähdyiksi ja kuulluksi. He haluavat puhua päihteistä avoimesti ja rehellisesti. Moni kokee, ettei aiheesta puhuta koulussa tai kotona tarpeeksi. Toisia vieras myös kiehtoo. Varsinkin kannabiksesta ja nuuskasta liikkuu paljon väärää tietoa, joka voi olla nuorille vahingollista.
Ennen kaikkea surullista on se, jos nuoret eivät koe että he tulisivat kohdatuiksi niin, että he saisivat apua ja tukea mieltä askarruttaviin asioihin.
Vaikka me aikuiset ajattelemme, että ”no onhan niillä ne puhelimet” vaikuttaa kuitenkin siltä, etteivät nuoret löydä tarvitsemaansa tukea itse.
On aikuisen vastuulla olla tietoinen missä porukassa lapsi liikkuu, uskaltaa aloittaa keskusteluita myös vaikeista aiheista kuten päihteistä tai mielenterveydestä sekä kysyä ääneen: Onko sinulla kaikki hyvin?
