Olin lukenut, että Ilta Fuchs on sellainen tapaus, että hänet monesti kuulee ennen kuin näkee. Ja totta, mahtipontinen Paljon onnea vaan kajahtaa soimaan Warner Musicin aulassa jo paljon ennen ennen kun näen, miten mustaan pitkään latex-takkiin pukeutunut säteilevä Ilta kapsahtaa tiedottajansa kaulaan. Onnitteluja satelee myös hänelle itselleen edellisen illan Tähdet, tähdet -livevedosta. Enää ei puutu kuin foliokonfetti-sade ja fanfaarit. Ilta on täynnä ilotulitusta.
Kun valtaisan naururemakan ja halaushärdellin jälkeen maltamme istua alas, Ilta murtaa heti kättelyssä stereotypiat nuoresta urallaan parhaillaan breikkaavasta bilehileestä. Hän ottaa hymyillen vastaan onnittelut edellisillan esiintymisestään, mutta sitten hän huokaisee syvään ja vakavoituu. Ilta hämmentää halullaan himmata haippia. Kauniit kasvot mutristuvat kun hän kertoo pohtineensa paljon sitä, miten olla artisti vastuullisesti ja kestävästi. Hän ei halua muiden nostavan häntä jalustalle, eikä etenkään itse halua sortua siihen.
”Pahin pelkoni on, että joskus ajattelisin olevani korkeammalla kuin muut. Tai jos joku toinen laittaisi mut jotenkin jalustalle. On ahdistava ajatus, jos joku ajattelisi, että olisin tekemiseni takia jotenkin spesiaali.”
”En tykkää ajatuksesta, että joku toinen olisi jotenkin siistimpi kuin joku toinen. Meillä kaikilla on erilaiset lahjat, mutta me kaikki ollaan samanarvoisia.”
On jopa hieman paradoksaalista, miten niin lennokas ja energiaa pursuava Ilta painottaa jalkojen maassa pysymisen tärkeyttä. Hän on poikkeuksellinen tiedostava sen suhteen, mitä äkillisestä nosteesta voi pahimmillaan seurata.
”Olen huomannut, miten helposti haippi houkuttaa ja koukuttaa. Huomio on ihanaa, ja myönnän että on haastavaa olla humaltumatta siitä. Tykkään kuitenkin niin paljon esiintyä ja se on mulle tosi luontevaa. Mut sitä haippii ja feimii ei vaan saa haluta vääristä syistä. Pääasia ei saa olla kehujen kalastelu. En halua elää sellaisesta.”
Haippi hallintaan
Iltan kevät on koostunut säännöllisestä sunnuntaisesta livehurmoksesta Tähdet, tähdet -lavalla ja show´n jälkeisestä somen suitsutuksesta. Ilta tiedostaa, että tällainen nousujohteinen poikkeustila ei voi jatkua ikuisesti, eikä hän halua oppia pitämään sitä merkityksellisen uran mittarina saati onnellisuutensa edellytyksenä.
Suvantovaihteiden sietokykyä kasvattaakseen hän on opetellut eroon neuroottisesta somen seuraamisesta. Kun kännykkä on täynnä hypetystä Tähdet, tähdet -lähetyksen jälkeen, hän yrittää opetella annostelemaan sitä lukemalla kommentteja itsestään vain saman verran kuin muinakin iltoina. ”Yritän, etten illalla vikana katso kännykkää, enkä aamulla ekana. Oon matkalla kaiken tämän kanssa, mutta en halua jäädä koukkuun hypeen.”
”Toisaalta haluan myös suojella itseäni. Jos saa sata kommenttia joista yksi on negatiivinen, niin sen muistaa sana sanalta. En halua tehdä sellaista itselleni.”
Fiksua. Tosin tuntuu käsittämättömältä, että Ilta voisi saada mitään negatiivista kommenttia.”
Mulle on vaikea ajatus, että minä olisin ’Suomen ääni’. Laulaminen on palvelemista. Autan ihmisiä niiden suruissa ja rakkauden kokemuksissa. Säestän sitä tunnetta, ja haluan mennä artistiuteen sitä kautta.
”Tiedän, että mulle luontainen ylitunteellisuus ja äänekkyys voi ärsyttää. Mutta peilaan sen siten, että jos jotakuta ärsyttää se, että uskallan elää vähän äänekkäämmin niin se on ehkä jokin haava hänessä itsessään, mikä häntä rajoittaa ja synnyttää tarvetta arvostella. Tai mun avoimuus ja eloisuus ärsyttää jotain tunnelukkoa. Yritän aina katsoa sen kuvan taakse.”
Some huolettaa Iltaa laajemminkin. ”Nuoret eivät saisi elää sen kautta, kuinka paljon ne saa tykkäyksiä. Sellaisia paineita meinaa välillä tulla itsellenikin ja taistelen niitä vastaan. Nyt pystyn jo tiedostamaan sen, mutta nuoremmat ei välttämättä osaa. Ja siitä olen huolissani.”
Omaa tietä estradeille
Samana päivänä kun Ilta sai tiedon, ettei hän ollut päässyt Pop & Jazz Konservatorioon opiskelemaan, sai hän ”lohdutukseksi” kuulla, että Cheek halusi hänet laulamaan mukaan Sillat-biisilleen. Tuhatpäiset keikkayleisöt saivat todistaa, miten Cheek siirtyi sivuun tarjoten estradia löydölleen: ”Ilta näytä niille, anna palaa!” Kertosäkeen kajahtaessa kuuluviin ei jäänyt epäselväksi, että tämä tulokas tietää mitä tekee. ”Ajattelin, että näytetään osaaminen sitten tätä kautta”, muistelee sittemmin muusikoksi valmistunut Ilta. ”Yleisömeren edessä tulee kotoisa
olo. Artistiuteen kuuluu paljon asioita, joita koko ajan opettelen. Miten olla haastiksissa, miten olla telkkarissa? Mutta aina kun mä laulan, niin sitä mun ei tarvitse epäröidä. Lauluun mulla on ollut aina vahva luotto, että tämän mä osaan.”
Iso yleisö ehkä ihmetteli, mistä itsevarma laulajalupaus yhtäkkiä ilmestyi ilman etuliitteitä. Kultakurkkujen kykykilpailuista on tullut jo niin normaali ponnahduslauta, että nykyään tuntuu jopa oudommalta, kun joku tupsahtaa puskista estraadeille omin avuin. The Voice of Finland – tai Idols-formaatteihin osallistuminen ei ole koskaan ollut Iltan juttu.
”Mulle on vaikea ajatus, että minä olisin ’Suomen ääni’. Laulaminen on mulle palvelustehtävä. Autan ihmisiä niiden suruissa ja rakkauden kokemuksissa. Mä koen, että jotenkin säestän sitä tunnetta. Ja haluan mennä artistiuteen sitä kautta.”
Astetta enemmän nostetta
Melko tyhjentävästi Iltaa kuvaa, miten lapsuudessaan hän teki itsestään solo-artistin jopa kuorossa. Ei tarkoituksella, ei päsmäröidäkseen, vaan vahingossa. Hän vain lauloi luonnostaan niin kovaa, ettei kenenkään toisen ääni kuulunut.
Kuorosta pois potkiminen ei suinkaan lannistanut lapsilupausta vaan päinvastoin synnytti uhman näyttää. Tämä täynnä ruutia oleva luonnonlapsi kääri mattoja rullalle ja esiintyi kotona vieraille ja kotiväelle, pyynnöstä tai ilman. ”Olin aina ihan fiiliksissä kun meille tuli vieraita. Laitoin show´n päälle, tanssin, lauloin ja hupsuttelin aina”, Ilta muistelee. Äiti ja isä tukivat Iltan itsevarmuutta ja rakkaat siskot ruokkivat näyttämisenhalua: ”Älä aina Ilta esitä!”
”Haha, mä teinkin siitä mun ammatin”, naurahtaa Ilta kuitanneensa heille sittemmin.
Ilta elää tällä hetkellä unelmaansa. Hän on kotiutunut Jyväskylästä Helsinkiin, missä asuu yhdessä hyvän ystävänsä kanssa ja seurustelee ihanan miehen kanssa. Tähdet, tähdet -ohjelma tuli täydelliseen kohtaan buustaamaan Iltan ensimmäistä omaa albumia, joka tulee ulos syksyllä.
”Jännittää tosi paljon, koska ne ovat kaikki mun omia biisejä. Laulaminen on ollut mulle aina yhtä luonnollista kuin syöminen, mutta silti ensin ajattelin, etten mä osaa tehdä itse biisejä. Mutta onneksi päätin uskaltaa kokeilla.”
Keskittymiskyvyn puute haastaa albumeita nykyajassa. Hektiset ihmiset haluavat helposti valita kuunteluun vain parhaat biisit.
”Uskon albumikokonaisuuksiin, vaikka se sitten vaatisikin pari tramboliini-biisiä. Mulle laulaminen on palvelemista, tunteiden sanoittamista ja säveltämistä. Albumi on siksi just mun juttu, että saan luoda sen tarinakokonaisuuden. Mulle ei riitä kaksi tai kolme sinkkua kertomaan sitä kaikkea tunteiden kirjoa, mikä sisältä pursuaa.”
”Joku mun sisällä aina puskee mut menemään pianolle. Että nyt on jotain mikä mun pitää päästää ulos. Nytkin tarvittiin vain iso tunne, piano ja sointukierto. En miettinyt riimejä mitenkään rationaalisesti, vaan jotenkin ne lyriikat vain lutviutui. Mulla on ollut tosi turvallinen olo tehdä näitä biisejä. Ja sit yht´äkkii kaikki on tykänny niistä ja ne on olleet ihan että it´s going to be big!”, viittaa Ilta levy-yhtiön jengiinsä.
”Toivon, että voisin tehdä tätä loppuelämäni ja jättää jäljen tänne.”
Iltalta ilmestyy uusi kappale ”Minne mä meen” perjantaina 5.4. Hänen ensimmäinen albuminsa ilmestyy syksyllä 2019.
