Luyeye Konssi – kovalla työllä sometähdestä koko kansan Joutsenmieheksi

Seksikäs-Suklaa eli Luyeye Konssi nimesi Farmi-ohjelmassa Suomen kansalliskalaksi joutsenen. Syntyi legenda nimeltään Joutsenmies.
Lukuaika: 5 min

On kesäisen lämmin arki-ilta ja istuskelen helsinkiläisen kortteliravintolan terassilla. Odottelen YouTube-tähti Luyeye Konssin saapumista haastatteluun. Lisäkseni terassilla on kourallinen ihmisiä: pariskuntia, yksin ruokailevia ja muutama perhe. Konssi, 28, jonka suuri yleisö tuntee paremmin nimellä Seksikäs-Suklaa, saapuu paikalle. Eikä aikaakaan, kun eräästä pöytäseurueesta kuuluu hihkaisu. ”Joutsenmies!” Pian Konssin ympäröi fanilauma, joka koostuu niin lapsista, teineistä kuin vanhemmistakin ihailijoista, jotka haluavat vaihtaa muutaman sanasen ja ottaa yhteiskuvan. Vaikka pöytävarauksemme on menossa umpeen ja ohi, Konssi vastailee kärsivällisesti ja ystävällisesti sekä poseeraa jokaisen kuvan haluavan kanssa.

Jäin miettimään kuulemaani ”Joutsenmies!”-hihkaisua. Onko se joku some-koomikkona läpilyöneen Konssin roolihahmoista? Ei, vaan aivoröyhtäys, joka on jäänyt elämään ja jonka Konssi on osannut kääntää voitokseen. Konssi nähtiin Nelosen Farmi-ohjelman edellisellä tuotantokaudella, ja sen aikana suomalaiset pääsivät todistamaan, kuinka mies nimesi Suomen kansalliskalaksi joutsenen. Joku voisi pitää tapahtunutta nolona lipsahduksena, mutta ei huumorilla itseään vuosikausia elättänyt Seksikäs-Suklaa. Syntyi legenda nimeltään Joutsenmies.

Näinä aikoina julkkiksille henkilöbrändit ovat kellonsepän tarkkaa työtä, joihin ei juurikaan saisi tulla säröjä. Tällaista möläytystä voisi moni jäädä märehtimään peläten, että uskottavuus ja kasvot ovat menneet. Ainakin hetkellisesti. Konssi sen sijaan osasi nauraa itselleen ja teki sillä vielä hieman rahaakin. Mies on jo painattanut Joutsenmies-paitoja, joita myy faneilleen. Itseään ei pidä ottaa liian vakavasti.

Sisällissodasta Suomen Saloon

Konssi muutti perheineen Suomeen vuonna 2001 sisällissodan runnellessa miehen kotimaata Angolaa. Ensimmäinen osoite uudessa kotimaassa oli Perniön vastaanottokeskus.

”Meillä oli Angolassa kaikki hyvin. Yhtäkkiä meillä ei ollutkaan yhtään mitään. Silloin ymmärsin, että mikäli aion pärjätä täällä, ainoa keino on oppia suomen kieli. Jos en opi sitä, en tule tekemään yhtään mitään täällä. Kielen oppiminen oli tärkeää koko perheelleni.”

”Kun saimme luvan jäädä, muutimme Saloon, josta sitten muutimme Helsinkiin. Ollessani yläasteella tutustuin Hanad ”Dosdela” Hassaniin ja aloimme tehdä yhdessä sketsejä. Aloitimme tekemällä ystävistämme meemejä, joita julkaisimme Instagramissa. Jossain vaiheessa aloimme kuvata videoita vanhalla kännykkäkameralla, ja saimme enemmän ja enemmän IG-seuraajia. Samaan aikaan tein kavereistani kertovia biisejä. Pelasin noihin aikoihin jalkapalloa, joten kappaleet kertoivat joukkuekavereistani. Kuka on laiskin treenaamaan, kuka surkein kentällä.”

Tänä päivänä Konssi kokee, että hänen biisinsä olivat tuolloin vielä raakileita ja lyyrisesti paikoin jopa liiankin raakoja, joten hän pyysi apua monelta suomiräpin ammattilaiselta.

”Olin todella surkea räppäämään. Olin huono artikuloimaan, mutta siitä huolimatta se oli hauskaa tekemistä. Pyysin apua Pyhimykseltä, joka totesi, että minun pitäisi harjoitella lausumista. Ruudolf puolestaan ajatteli aluksi, että olen liian härski jätkä hänen levy-yhtiöönsä. James ”Musta Barbaari” Nikander, joka oli yksi joukkuekavereistani, otti minulta vaikutteita biiseihinsä, joten sitä kautta Ruudolf ehkä alkoi nähdä meissä potentiaalia.”

”Ruudolf oli ankara opettaja. ”Jos ei tule hyviä riimejä, ei tule myöskään musaa.” Hän opetti meitä kirjoittamaan kappaleita. Hän neuvoi, kuinka pitää miettiä koko kuvaa – ei vain kirjoittaa yhtä riimiä kerrallaan. Nuo ajat olivat haastavia, sillä koin monesti, ettei mikään mene eteenpäin. Minulla oli ongelmia ääneni kanssa ja olin todella ujo, kun pääsin studioon. Saatoin heittää läppää kavereiden kanssa, mutta mikkikopissa menin vaikeaksi. Kaikki muuttui, kun artisti-tuottaja VG+ laittoi viestiä ja halusi tehdä Bandida-kappaleen kanssani. Se onnistuikin, joten aloin miettiä, voiko tämä olla totta, että voin saada tästä rahaakin. Enkä edes ajatellut rahaa tuossa vaiheessa, mutta jossain kohtaa lopetin päiväduunini, koska halusin tehdä musiikkia. Päätin, että syön vaikka pieniä kiviä, kunhan vain saan tehdä musiikkia. Nälkä tekemiseen oli ja on edelleen kova.”

Tällaista möläytystä voisi moni jäädä märehtimään peläten, että uskottavuus ja kasvot ovat menneet.

Sama jätkä kuin ennenkin

Omien sanojensa mukaan Seksikäs-Suklaa on tavallinen salolaispoika, joka haluaa tehdä huumoria ja musiikkia sekä viihdyttää ihmisiä omalla tavallaan. Roolimalli sen sijaan hän ei mielestään ole.

”En usko, että yksikään taiteilija haluaa olla roolimalli. Roolimallina oleminen on raskasta ja se voi tuoda monille myös liikaa suorituspaineita sekä vastuuta. Vastuu on myös asia, mistä moni ei halua puhua. Tunnen monia ihmisiä, jotka ovat julkisuudessa ja miettivät liikaa, mitä he tekevät. Liika miettiminen aiheuttaa sen, etteivät he voi elää täysillä. Ja julkisuudessa oleminen on raakaa. Olemme kaikki kuitenkin ihmisiä, ja itse yritän elää niin, että teen tavallisia asioita. En halua, että pääni sekoaisi julkisuudesta. Haluan olla se sama jätkä, joka olin ennen suosiota. Haluan elää täysin tavallista elämää. Pahinta mitä ihmiseltä voidaan viedä, on vapaus. Ja julkisuus voi tehdä sen.”

Konssi kokee, että maahanmuuttajana hän on toiminut siltana maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten välillä. Mies tekeekin mielellään keikkoja sekä maahanmuuttajille että kantasuomalaisille.

”Saan todella paljon keikkapyyntöjä maahanmuuttajilta. Eikä se haittaa, sillä teen kaikki tarjotut keikat. Olen joskus heittänyt, että soittakaa nyt välillä Armanillekin! Olen pyrkinyt kertomaan tietyille maahanmuuttajille, että vaikka elämässä tulee välillä epäonnistumisia, vihaa ei kannata kantaa sisällään. Kaikki on meistä itsestämme kiinni. Jos vain ajattelemme esimerkiksi niin, että ”tuo äijä katsoi mua oudosti, se on varmasti rasisti”, se ei vie pitkälle. Samalla olen pyrkinyt kertomaan suomalaisille, että Suomi on täynnä fiksuja ja ahkeria maahanmuuttajia.”

”En ole koskaan hyväksynyt rasismia, sillä ajattelen, että ihminen on ihminen. Oli hän minkä värinen tahansa. Jos ihminen on typerys, hän on typerys ihonväriin katsomatta. Olen myös huomannut, että maahanmuuttajien sisällä on paljon kateutta ja rasismia. Esimerkiksi olen itse todella suomalaistunut ja omaksunut tämän maan tavat, mutta joidenkin maahanmuuttajien mielestä olen ikään kuin myynyt itseni. Kuin olisin Setä Tuomo. Miettikää, kuinka paljon olen tehnyt töitä kaiken tämän eteen? Tehnyt töitä, että teillekin riittäisi hommia. Miten voisin auttaa ihmisiä, jotka eivät ole valmiita auttamaan itse itseään? Minä en ole mitään velkaa teille.”

Kun puhumme rasismista ja Black Lives Matter -liikkeestä, pilke silmäkulmassa elämästään kertonut Konssi vakavoituu.

”Se mitä tapahtui Jenkeissä, oli kauheaa. On hyvä juttu, että taistellaan mustien oikeuksien puolesta. Ja nimenomaan Yhdysvalloissa, missä tilanne on ollut ja myös mennyt todella pahaksi. Mitä tapahtui ja tapahtuu Amerikassa, se tapahtui Amerikassa. En tykännyt siitä, että minulle soitetaan ja ikään kuin pakotetaan laittamaan mustaa laatikkoa Instagramiini. Tai en halunnut mennä Senaatintorille osoittamaan mieltäni, koska meillä oli paha koronakriisi. Kun sanoin tämän, minulle todettiin, etten halua taistella oikeuksieni puolesta. Miksi minun pitäisi todistella kenellekään, että olen siinä mukana? Tämä ei ole alkanut nyt, vaan se on alkanut jo silloin, kun olin 9-vuotias ja juoksin Salossa rasisteja karkuun. Miksi tästä pitää tehdä niin iso juttu ikään kuin se olisi alkanut nyt? Rasisminvastaisuus on aina ollut osa elämääni. Olen sitä mieltä, että meidän tulee joka päivä taistella meidän kaikkien oikeuksien puolesta.”

Pahinta mitä ihmiseltä voidaan viedä, on vapaus. Ja julkisuus voi tehdä sen.

Oma elämä esimerkkinä

Konssin mukaan maahanmuuttajajulkkiksena eläminen Suomessa on omalla tavallaan haastavaa. Kenttä on pieni, eikä sinne mahdu tai hyväksytä kerrallaan kovinkaan montaa pelaajaa.

”Farmi-ohjelman jälkeen olen huomannut, että nyt minut hyväksytään maahanmuuttajajulkkikseksi. Saan työtarjouksia ja töitä, mutta sille kentälle ei päästetä montaa maahanmuuttajaa kerrallaan. Siellä voi olla vain tietty määrä tyyppejä samanaikaisesti, ja jos yksi meistä möhlii, me kaikki saamme paskaa niskaamme. Suomi on niin pieni maa, eikä viihdealalla ole montaa maahanmuuttajaa, joihin yleisö voi samaistua. He ovat aina ne pari kolme tuttua kasvoa tietyissä ohjelmissa. Siellä ei ole koskaan ketään tuntematonta maahanmuuttajaa, vaan aina niitä turvallisia, tuttuja hahmoja.”

”Kaava on aina sama. Esimerkkinä Putouksessa esiintynyt Ernest Lawson. Kun tv-pomot näkivät, että kansa tykkää hänestä, häntä käytettiin kaikissa mahdollisissa ohjelmissa aina siihen saakka, kunnes hänet kulutettiin loppuun. Sen jälkeen on seuraavan tyypin vuoro. Toisin on vaikkapa Ruotsissa. Siellä on paljon erilaisia maahanmuuttajia, jotka tekevät elokuvia, telkkaria ja musiikkia. Siellä kenttä on paljon laajempi. Mutta uskon, että täälläkin mennään hiljalleen eteenpäin. Olisi muutenkin hyvä, että esimerkiksi sarjoissa näkyisi enemmän erilaisia ihmisiä. Se loisi toivoa kaduilla notkuville ja riehuville nuorille. Toivoa siitä, että joku päivä hekin voivat olla jotain.”

Jos jotain Konssi haluaa tehdä, on auttaa ja tsempata nuoria. Ja sitä hän tekee oman esimerkkinsä kautta. Lahjakas median moniottelija haluaa kertoa nuorille, että on itsekin ponnistanut tyhjästä.

”Saan paljon viestejä nuorilta. He kyselevät kaikkea elämään ja töihin liittyviä juttuja. Kerron heille, että olin nuorena aivan samanlainen kuin he, mutta olen päässyt tähän pisteeseen kovan työn kautta. Samalla pyrin kuitenkin olemaan rehellinen kaikessa. Kerron myös, että en pysty tekemään asioita heidän puolestaan. Pitää olla omaa intohimoa tekemiseen.”

Suomi on Konssin kotimaa. Suomalaisuus on tärkeä osa hänen elämäänsä, ja Konssi näkee Suomen menevän parempaan suuntaan.

”Minulle suomalaisuus merkitsee sitä, ettei anna periksi. Se merkitsee myös kunnioitusta. Jos mokaa, seisoo sanojensa ja tekojensa takana sekä osaa pyytää anteeksi. Minulta kysytään paljon, koenko itseni suomalaiseksi. Kävin lomalla Malagassa ja siellä ollessani totesin olevani suomalainen. Kävin Espanjassa ja huomasin haluavani takaisin Suomeen.”

Jaa artikkeli:
Jaa artikkeli:
Lue seuraavaksi: