Ovatko kosteat juhlat ohi? – Yhä useampi on sober curious

Lukuaika: 7 min

Sober curious -ilmiö on rantautunut Suomeen voimalla kuluneen vuoden aikana, ja ”raitistelusta” on tullut suorastaan trendikästä. Mutta kuinka laajasta yhteiskunnallisesta muutoksesta on lopulta kyse? Kuka täällä oikeastaan raitistuu ja miksi?

2000-luvun alku ja joka perjantai toistuvat kotibileet. Korkkaamme lasisia olutpulloja lantiofarkuissamme ja neuleliiveissämme. Kun tunnelma kohoaa ja Boten Annan bassonjytke peittää puheen alleen, joku kaivaa esille pienen digikameran. Kaikki innostuvat poseeraamaan kuvaajalle pulloja näyttävästi kilistellen – kippis!

Seuraavana aamuna kuvat ladataan aikansa sosiaaliseen mediaan, IRC-Galleriaan tai ii2:seen. Näytämme kuvissa mahdollisimman humalaisilta, koska oletamme sen tarkoittavan, että meillä on hauskaa. Ja mehän tietysti haluamme, että kaikki näkevät sen.

Vuonna 2021 nämä muistikuvat tuntuvat absurdeilta.

Siinä missä vajaa kaksikymmentä vuotta sitten humalahakuista alkoholinkäyttöä pidettiin nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa usein coolina, nyt siitä vaikuttaa tulleen ennemminkin noloa. Tai siltä näyttää ainakin omassa somekuplassani. 

Kun menen katsomaan Instagramin kuvavirtaa, en löydä sieltä enää bilekuvia. Tuttavani esittelevät ennemmin kuntosaleja, metsäretkiä ja vegaanisia brunsseja kuin krapulansa määrää. Stooreissa ei kilistellä skumppalaseilla, vaan ihastellaan kuusenkerkkäjuomien raikkautta ja lähikaupan alkoholittomien vaihtoehtojen laajuutta. 

Toisten silmissä olemme mieluummin raittiita kuin bilettäjiä. Enkä se taida olla vain minä ja ystäväni. Jopa tiedemaailma on havainnut, että yhä useampi suomalainen haluaa olla raitis – tai jos ei täysin raitis, niin ainakin sober curious. 

Raittiuden uudet vaatteet

Sober curious -termin lanseerasi brittiläinen kirjailija Ruby Warrington vuonna 2019 julkaistussa kirjassaan. Käsitteellä viitataan filosofiaan, jossa ennen tylsäksi mielletty raittius on brändätty uudelleen. Siinä olennaisinta on tarkastella alkoholinkäyttöä kriittisesti, usein hyvinvoinnin näkökulmasta. 

Sober curious haastaa humalahakuisen alkoholikulttuurin ja vanhat määritelmät siitä, mitä tarkoittaa olla raitis. Se, että ihminen on sober curious voi tarkoittaa monia asioita: raittiuden kokeilemista, käytön vähentämistä tai muuten tiedostavampaa kulutuskäyttäytymistä. Mahdollisia muutoksia omaan alkoholinkäyttöön tehdään yksiöllisistä lähtökohdista. Alkoholista voidaan luopua, vaikka siitä ei olisi koskaan muodostunut ongelmaa.

Suomessa ilmiö tuntuu nousseen kansan huulille kuluneen vuoden aikana, kun lehtemme kannessa olevan @sobermimmin eli Wilma Tuomisen sekä @darravapaa -yhteisön kaltaiset sometilit alkoivat kerätä valtavia seuraajamääriä. Ei mennyt kauaa, kun suuret mediatalotkin kiinnostuivat aiheesta.

Yhtäkkiä kaikkialla puhuttiin tiedostavasta juomisesta ja uudesta raittiudesta – tai leikkisämmin ”raitistelusta”.

”Jos mietitään suomalaisten juomatapoja ja niiden kehittymisen historiaa, ei se stereotyyppinen, humalahakuinen juominen ole koskaan ollut koko totuus suomalaisten juomisesta”

Ensisilmäyksellä sober curious -liike vaikuttaa olevan tyypillinen someajan ilmentymä, joka kukoistaa erityisesti nuorten aikuisten suosimassa Instagramissa. Sen ympärille rakentuneet tilit ovat usein hauskoja, visuaalisia ja silti tiedostavia. Värikkäitä, aktiivisia ja tarvittaessa kaupallistettavissa. Tuhansille seuraajilleen tilit tarjoavat ennen kaikkea tietoa, viihdettä ja vertaistukea. 

THL:n tilastot kuitenkin osoittavat, ettei tällainen raitistelu ole varsinaisesti uusi ilmiö. Se on vain saanut uusia muotoja. 

Suomalaisten alkoholinkulutus on vähentynyt jo vuodesta 2008 lähtien – ennen kuin Instagramista oli vielä tietoakaan. Muutos ei koske vain aikuisia, sillä nuortenkin alkoholinkäyttö on vähentynyt jo parinkymmenen vuoden ajan. Tutkimusten mukaan kehityssuunta on kansainvälinen. 

Suomalaiset ovat myös vähentäneet kertoja, joina he käyttävät alkoholia. Meillä on nyt siis aiempaa vähemmän sekä humalahakuisia juomiskertoja että niin kutsuttuja pienjuomiskertoja.

”Eli kyseessä ei ole muutos vain siinä, kuinka moni identifioi itsensä raittiiksi, vaan myös muutos alkoholinkäyttäjien käyttäytymisessä. Tätä voisi verrata lihansyöntiin: yhä useampi yrittää vähentää lihan syömistä, vaikka ei identifioisi itseään kasvissyöjäksi”, kertoo THL:n tutkimusprofessori Pia Mäkelä.

Jos kasvavan väestönosuuden raitistuminen ei ole uusi asia, miksi me sitten puhumme koko ajan juuri sober curious -ilmiöstä?

”Näkisin, että keskeistä on se, miten tämä ilmiö haastaa aktiivisesti alkoholin merkityksiä ja sitä, mitä ylipäätään tarkoittaa olla raitis tai absolutisti, tai mitä termiä siitä sitten käytetäänkään”, sanoo Helsingin yliopiston tutkija Anu Katainen.

Samalla alkoholin merkitys identiteetin rakennusaineena vähenee. 

”Esimerkiksi sana ”raitistelu” kuvaa hyvin sitä, ettei valinnassa olla juomatta ole kyse mistään vakaumuksesta tai elinikäisestä sitoumuksesta, tai mistään mikä määrittelisi voimakkaasti identiteettiä.”

Keskiolut, vapauden symboli

Mitään yksittäistä selitystä sille, miksi alkoholinkäyttö on vähentynyt, ei ole pystytty osoittamaan.

Ihminen tekee kuitenkin asioita syystä. Myös alkoholia nautitaan enemmän tai vähemmän tiedostaen. Vielä oman milleniaalisukupolveni nuoruudessa alkoholikokeilut liitettiin tietynlaiseen imagoon, hauskanpitoon ja aikuistumiseen. Mutta kun yhteiskunta muuttuu, myös syyt toimia muuttuvat.  Mihin me tarvitsemme alkoholia vuonna 2021?

Kun esimerkiksi deittailu on siirtynyt Tinderin kaltaisten sovellusten myötä yökerhoista älypuhelimiin, alkoholin rooli pariutumisen kannalta on pienentynyt. Enää ei ole pakko lähteä yöelämään. Riittää, kun swaippaa kotisohvalla oikealle. 

Katainen muistuttaa, että tämän hetken nuoret aikuiset elävät hyvin erilaisessa maailmassa kuin esimerkiksi suuret ikäluokat, jotka viettivät nuoruuttaan keskellä alkoholipoliittisen liberalisoitumisen kuumimpia vuosia. 1960-luvun lopulla keskioluen myynti vapautui ja maailma avautui.

”Silloin alkoholi oli vapauden ja modernin elämän symboli. Vapautuva alkoholipolitiikka oli osa liberalisoituvaa ja eurooppalaistuvaa Suomea. Siihen liittyi valtavasti merkityksiä, joita ilmennettiin alkoholin avulla. En usko, että näillä asioilla on nykynuorille enää merkitystä – koko heidän elämänsä ajan alkoholi on ollut paljon arkisempi asia”, Katainen pohtii. 

Sitä, että sober curious on ilmiönä noussut esille niin voimakkaasti juuri nyt, voi Kataisen mukaan selittää osaltaan se, että juuri suomalaisten juomatavat ja juomiseen liittyvä merkitysmaailma ovat aidosti moninaistuneet. 

”Jos mietitään suomalaisten juomatapoja ja niiden kehittymisen historiaa, ei se stereotyyppinen, humalahakuinen juominen ole koskaan ollut koko totuus suomalaisten juomisesta”, hän toteaa.

Onko meillä edes aikaa ryypätä?

Ehkä ei siis ole mikään ihme, että nyt kun ajattelen asiaa, alan nähdä alkoholittomuutta kaikkialla.

Kun tarjoan ystävälle kahvia, hän pyytää mieluummin kofeiinitonta teetä ja selittää tajunneensa tuoreen sober curious -kokeilun myötä, että alkoholin lisäksi monet muutkin aineet vaikuttavat hänen hyvinvointiinsa negatiivisesti. 

Toinen tuttava kyselee somessa kiinnostusta aikuisten päihteettömiin illanistujaisiin, ja saa idealleen innostuneen vastaanoton. 

Lounastauolla seuraan, kun tunnettu vaikuttaja esittelee kanavissaan yhteistyökumppaninsa alkoholittomia vaihtoehtoja. Seuraajat vaikuttavat poikkeuksellisen innostuneilta. Eikä ihme – alkoholittomien juomien myyntimäärät ovat kasvaneet viime vuosina valtavasti, ja kasvavat edelleen. 

Koska alkoholittomuus näkyy niin vahvasti omassa sosiaalisessa kuplassani, päätän pyytää tuttaviani jakamaan kokemuksiaan alkoholinkäytön vähentämisestä ja sober curious -ilmiöstä.

Vastauksia alkaa tipahdella nopeasti: on kaivattu vaihtelua, juominen on alkanut tuntua tylsältä, ihmissuhteet ovat parempia ilman alkoholia. Ennen kaikkea vastauksissa korostuu kuitenkin hyvinvoinnin näkökulma. Moni on havainnut, että pienetkin määrät alkoholia vaikuttavat mielialaan, uneen ja jaksamiseen. Ilman alkoa ehtii enemmän. 

”Hyvinvoinnin vaaliminen on nyt todella paljon esillä aikuisten keskuudessa”, Katainenkin toteaa ja jatkaa: 

”Hyvinvointia mietitään kokonaisvaltaisesti. Se käsittää liikunnan, ruoan, unen ja palautumisen – ja varsinkin palautumispuhe on nyt todella pinnalla. Tässä kehyksessä alkoholi on noussut ongelmalliseksi, sillä yksittäisetkin annokset haittaavat esimerkiksi unta. Alkoholista on tullut palautumisen estäjä ja haittaaja.”

Tämä laajempi hyvinvointitrendi juoksutrikoineen, vihersmoothie-kuvineen ja joogaharrastuksineen on ollut pinnalla jo 2010-luvun alusta lähtien. Edelleen me haluamme voida hyvin ja näyttää hyvältä, eikä alkoholi sivuvaikutuksineen sovi yhteen hehkuvan ihmisihanteemme kanssa. 

Moni haluaa voida hyvin jaksaakseen arkea paremmin. Varsinkaan yhä enemmän aivotyötä, nopeutta ja luovuutta vaativa työelämä ei anna armoa. Nykyiset nuoret aikuiset harvemmin haaveilevat eläkeviroista. He pyrkivät etenemään ja menestymään urallaan. Joka päivä on oltava mahdollisimman tehokas.  

Olisiko meillä tämän kaiken keskellä edes aikaa juomiselle ja siitä palautumiselle, vaikka haluaisimme?

”Ei nykyelämässä ole enää oikein tilaa sellaiselle totaaliselle irtiotolle, jota ryyppääminen vaatii. Tila sellaiselle on kaventunut – ja sen voi nähdä toisaalta myös vähän negatiivisena asiana”, Katainen pohtii.

Koko hyvinvointitrendin taustasyitä onkin ajoittain kyseenalaistettu: pyrimmekö voimaan hyvin oman itsemme takia vai jatkuvaan kasvuun tähtäävän järjestelmän eduksi? 

”Kokonaisvaltainen hyvinvoinnin hakeminen on hyvin yksilökeskeinen tapa hakea ratkaisuja siihen, miten jaksan tässä kapitalistisen järjestelmän rattaissa. Mietitään vain omaa hyvinvointia sen sijaan, että pyrittäisiin vaikuttamaan kollektiivisesti siihen, miten ihmiset voivat”, Katainen tiivistää.

Vapaus valita toisin

Ovatko kosteat juhlat siis ohi? Onko meistä tulossa raitis kansa? Tuskin. 

Vaikka sober curious on nyt ilmiönä runsaasti esillä, eivät läheskään kaikki ole siitä innoissaan. Esimerkiksi monilla netin keskustelupalstoilla jo pelkkä sober curious -termi aiheuttaa suoranaista ärtymystä.

”Miksi ei vain voi sanoa, että dokaa vähemmän?”, eräskin kommentoija kyselee. 

Myös monet alkoholinkäyttöään vähentäneet kertovat kohdanneensa vastareaktioita: ihmettelyä, kyseenalaistamista, kaveriporukan ulkopuolelle jäämistä ja jopa painostusta. Että voihan sitä nyt yhden edes ottaa, eikö vain. 

Tutkija Katainen ei pidä kokemuksia yllättävinä.

”Myös ulkomaisissa nuorten alkoholinkäytön vähentämistä koskevissa tutkimuksissa on huomattu, että lopettaneet ja vähentäneet kokevat paljon negatiivisia asioita. He joutuvat kuuntelemaan kyselyitä ja kohtaamaan painostusta siitä, etteivät juo”, hän kertoo. 

Katainen pitääkin vielä kaukaisena maailmaa, jossa alkoholi olisi menettänyt täysin merkityksensä esimerkiksi juhlimiskulttuurissa. On kuitenkin hyvin mahdollista, että uusien trendien ja sober curious -ilmiön ympärillä käytävän keskustelun myötä sosiaalinen paine käyttää alkoholia pienenee.

”Perinteinen asetelma on ollut se, että alkoholinkäyttö on vähän niin kuin sosiaalisen sidoksen luoja ja symboli, ja jos joku kieltäytyy alkoholista, hän kieltäytyy samalla yhteisöstä ja yhteisöllisyydestä. Voisi kuvitella, että tällainen heikkenee nyt, kun yhä enemmän ihmisiä on alkanut vähentää kulutustaan ja kyseenalaistaa sen, onko tämä ylipäätään järkevää ja mitä minä tästä saan”, Katainen toteaa. 

Trendi on aina myös budjettikysymys

Mutta kun pysähdyn ajattelemaan tarkemmin, ketkä sober curious -ilmiöstä puhuvat, kuplani alkaa tutista.  

He kaikki ovat pari-kolmekymppisiä, pääsääntöisesti akateemisesti koulutettuja ja työssäkäyviä kaupunkilaisia. Ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita muistakin ajankohtaisista asioita ja trendeistä, kuten vegaaniruokavaliosta, retkeilystä ja sijoittamisesta. 

He ovat sitä samaa porukkaa, joka innostui muutama vuosi sitten pienpanimoista ja erikoisoluista. Nyt mielenkiinto on vain siirtynyt alkoholittomiin tuotteisiin. 

Mitä syvemmälle yhteiskunnan eri kerroksissa mennään, sen todennäköisemmin on myös terveydelle haitallista ongelmakäyttöä.

”Trendikkäitä alkoholittomia tuotteita ostavat tosiaan ennen kaikkea ne, jolla on korkeampi koulutus ja tulotaso”, myöntää Katainen. 

”Se on siis aika tyypillinen trendi, joka lähtee liikkeelle ihmisistä, joilla on varaa kokeilla uusia, mahdollisesti kalliimpiakin tuotteita. Ihmisistä, joilla on kokeilunhalua ja ennen kaikkea mahdollisuus omaksua uusia tapoja.”

Kuplani, jossa kaikki tuntuivat olleen kiinnostuneita alkoholin vaikutuksista hyvinvointiin, ei siis taida ollakaan absoluuttinen totuus. Lopullisesti tuon illuusion räjäyttävät kuitenkin jälleen uudet tilastot. 

Kupla puhkeaa

Kun oma ikäluokkani vielä valokuvasi itseään ylpeänä pahviset ”mäyräkoiran” kuoret päässään, alkoholin aiheuttamat terveyshaitat olivat Suomessa korkeimmillaan. Nyt alkoholiin liitännäiset sairaudet ja kuolemantapaukset ovat laskussa. 

Yhteiskunnan tasolta tarkasteltuna kulutuksen väheneminen onkin myönteinen asia. Vähemmän alkoholinkäyttöä tarkoittaa vähemmän haittoja, mikä taas tarkoittaa pienempiä kuluja yhteiskunnalle. 

Haitat eivät kuitenkaan jakaudu yhteiskunnassa tasaisesti. 

”Edelleen alkoholihaittoihin liittyy isoja sosioekonomisia eroja. Näkisinkin, että tällä hetkellä sober curious on kaikesta saamastaan huomiosta huolimatta vain pientä aaltoilua veden pinnalla. Pinnan alla heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevat kärsivät edelleen myös suurimmat alkoholinkäytöstä johtuvat haitat”, sanoo Katainen.

Tutkimusten mukaan alkoholin käyttötavat eroavat voimakkaasti sosioekonomisen taustan mukaan. Korkeammin koulutetuilla, hyvin toimeentulevilla ihmisillä on enemmän juomiskertoja kuin kouluttamattomilla, mutta enemmän kohtuullista käyttöä.

Mitä syvemmälle yhteiskunnan eri kerroksissa mennään, sen todennäköisemmin on myös terveydelle haitallista ongelmakäyttöä.

Positiivisia kehityskulkuja on toki nähtävissä: on kiistatonta, että alkoholinkäyttö on vähentynyt ja raittiiden määrä lisääntynyt. Juomatavat ovat menossa terveellisempään ja parempaan suuntaan. 

Mutta vaikka hyvin toimeentulevat, koulutetut kaupunkilaiset kokeilevat uusia alkoholittomia tuotteita ja kyseenalaistavat vanhaa alkoholikulttuuria, on siitä vielä pitkä matka siihen, että näkisimme suuria väestötason muutoksia, Katainen toteaa. 

”Hyvä rinnastus tähän on se, kun mietitään kuinka paljon kaupassa on saatavilla erilaisia olutmerkkejä. Siellä on hyllytolkulla pienpanimo- ja erikoistuotteita sekä alkoholittomia tuotteita. Mutta vaikka ne ovat pinnalla ja niistä kohistaan paljon, silti yleisin asia mitä suomalaiset juovat, on edelleen halpa kolmosolut. Se on ylivoimaisesti juoduin alkoholijuomalaatu huolimatta siitä näennäisestä muutoksesta, joka näkyy koulutetun kaupunkilaisen sosiaalisessa kuplassa. Suuri linja on siis edelleen sama. Raitistelu on pienen porukan juttu.”

Lähteet:

Suomalaisten alkoholinkäyttötavat 1968-2016: Juomatapatutkimusten tuloksia (2017)

Alkoholisyihin kuolleet – Findikaattori.fi 

Jaa artikkeli:
Jaa artikkeli:
Lue seuraavaksi: