Meiltä kysytään usein mistä rahoituksemme tulee. Oletetaan, että yhteiskunnallista työtä tekevä toimija saa julkista tukea, ja ellei, niin siinä on jotain mätää. Ja etenkin jos tuotetta myydään telemarkkinoinnilla niin hälytyskellot soi. Ja toki saavat soidakin. On vain hyvä, että toimijoita haastetaan läpinäkyvyyteen ja asioita kyseenalaistetaan. Sitähän me opetamme nuorillekin päihteiden suhteen, kyseenalaistamista.
Hyvän tekemisen ja bisneksen epäpyhä liitto aiheuttaa ymmärrettävästi skeptisyyttä etenkin telemarkkinoinnin alalla, joka kärsii yleisestä luottamuspulasta. Sosiaalisten yritysten rooli perinteisellä kolmannen sektorin kentällä on muutenkin yhä haastava. Erikoisen työmuodostamme tekee omavaraisuus, sillä perinteisesti ehkäisevä päihdetyö on kuulunut julkisen rahoituksen ja avustusten piiriin.
Perinteinen kolmannen sektorin työ perustuu ensisijaisesti vapaaehtoisuudelle ja kansalaisyhteiskunnan aseman vahvistamiselle. On puhuttu uuden kolmannen sektorin synnystä, jonka toiminnan tarkoitus on palvelujen ja tavaroiden tuottaminen ja myyminen sekä työllistäminen. Kolmannen sektorin uusia arvoja ovat muun muassa julkisella sektorilla määriteltyyn palvelun tarpeeseen vastaaminen tehokkaasti, tuottavasti ja työllistävästi.
Freestyle-päihdekasvatuskampanja kiertää kouluja tarjoamalla maksutonta päihdekasvatusta 5.-9.luokkalaisille. FS-Kustannus Oy julkaisee ja myy ulkoistetulla puhelinmyynnillä Freestyle-lehteä, jonka tuotoilla rahoitetaan päihdealan ammattilaisten vetämät kouluvierailut. Omavaraisena toimijana voimme jatkuvan työn tarpeen perustelun päättäjille sijaan keskittyä itse tekemiseen. Me myymme käsissäsi olevaa tuotetta, voidaksemme mahdollistaa kestävän kulurakenteen sekä vastata koulujen tarpeeseen tehokkaasti riippumattomina avustuspäätöksistä ja rahankeräyksistä. Toimintamme on vastikekauppaa, jonka tuotot käytetään yhteiskunnalliseen työhön. Yrityksenä pystymme myös työllistämään nuoria puhelinmyynnissä.
Kyseinen toimintakonsepti on syntynyt tarpeeseen jo vuonna 2001. Sittemmin yhteiskunnallisen yrittämisen työmuoto on hitaasti vakiinnuttanut paikkaansa muuttuvan monimuotoisen ehkäisevän kentän yhtenä luotettavana palveluntarjoana. Kouluille työtämme ei ole tarvinnut koskaan perustella. Uuden laaja-alaisen opetussuunnitelman myötä oppimisympäristöt ovat monipuolistuneet ja yhteistyö koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa rikastuttaa oppimista. Kysyntä on siis kovaa ja tarve koulujen ulkopuoliselle päihdekasvatukselle todellinen.
Itse olen saanut ollut mukana tässä työmuodossa alusta asti, vuodesta 2001 saakka. Työtä on tehty suurella sydämellä (varmasti alkuun enemmän innolla kuin älyllä) nukkuen pakkasöitä autossa, kun muuhun majoitukseen ei ollut varaa. Hampaat pestiin huoltoasemilla matkalla Helsingistä Utsjoelle. Vasta-valmistuneen nuoriso-ohjaajan ylpeys ruohonjuuritason työstä voitti mukavuudet mennen tulleen. Tähän sinnikkyyteen meitä kai koulutettiin opiskeluaikojen leireillä puolijoukkue-teltoissa. Nyt pystymme toiminnallamme tavoittamaan vuosittain jo 10 000 oppilasta pienryhmissä. Kuitenkin yksikin oppilas, jonka saamme suhtautumaan kriittisesti päihdekysymyksiin on työllemme yhä riittävä peruste.
Työtä on tehty pesten hampaita huoltoasemilla ja nukkuen pakkasöitä autossa. Tähän sinnikkyyteen meitä kai koulutettiin opiskeluaikojen leireillä puolijoukkueteltoissa.
Luottamusta ansaitaan kuvaamalla toiminnan lähtökohdat avoimesti ja pitämällä toiminta läpinäkyvänä. Noudatamme työssämme ehkäisevälle päihdetyölle asetettuja laatukriteereitä. Päihdekasvatuksemme on monipuolisen tiedon ja eri näkökulmien esittämistä vuorovaikutteisin metodein, jotka mahdollistavat päihdekysymysten kriittisen pohdinnan sekä niiden pohjalta tehdyt tietoiset valinnat. Laadukkaan valtakunnallisen päihdekasvatuksen toteuttaminen majoitus-ja matkakuluineen ei kuitenkaan ole meille ilmaista. Siksi tarvitsemme Sinua!
Tuoreessa WHO–Koululaistutkimuksessa nuorten alkoholinkäytössä oli havaittavissa monia suotuisia muutoksia, mutta tutkimus antoi myös huolenaiheita. Joka neljäs suomalaisista nuorista on ollut humalassa useita kertoja. Lisäksi viidesosa aloittaa alkoholikäytön ja joka kymmenes humalajuomisen jo 13-vuotiaana tai nuorempana. ”Kun otetaan huomioon alkoholin useat epäsuotuisat vaikutukset nuoren terveydelle ja kehitykselle, tulee ponnisteluja jatkaa nuorten käytön vähentämiseksi”, lehtori Kristiina Ojala toteaa Jyväskylän yliopiston tiedotteessa. ”Tarvitaan siis edelleen toimenpiteitä, että positiivinen suunta saadaan jatkumaan.”
Suomalaisten juhlimiskulttuuria tutkinut sosiologi Antti Maunu sanoo toisaalla tässä lehdessä: ”Junnuille pitää tarjota tilaa, tilaisuuksia ja taitoja toimia myös ilman päihteitä samalla tavalla kuin hyvissä bileissä, joissa muuten juotaisiin. Sosiaalisten taitojen opettaminen on tässä arvokasta.”
Kiitos luottamuksesta ja työmme mahdollistamisesta!
