Tekopyhyyttä turhassa taistossa

Ajattelin ensin, etten kirjoita enää sanaakaan alkoholilaista, sillä en yksinkertaisesti jaksa. En ota asiaa henkilökohtaisesti enkä suhtaudu siihen intohimoisesti, kuten ns. vastapuoli tuntuu usein tekevän. Kuten todettu, voin nähdä sen vaivan, että noudan juomani Alkosta. On hyvä, että se on nimenomaan vaiva, joka ehkäisee spontaaneilta heräteostoksilta kaupasta. Uskon myös sen olevan lastensuojelutoimi, joten asetan tämän mielelläni yhteisvastuullisesti omien tarpeideni edelle, enkä jaksa suivaantua holhouksesta tai yksilönvapauteni rajoittamisesta.

Oli huvittavaa, että kun THL:n arvioimat kuolinluvut (150 lisäkuolemaa) eivät toteutuneetkaan heti (tipattoman!) tammikuun aikana, vaan kulutussuunta oli jopa laskeva, tuuletettiin kukkahattutätien häviötä voitonriemuisina. Tekopyhyyden nimissä muistettiin vielä mainita, että alkoholittomien juomien määrä oli kääntynyt nousuun. Ihan kuin ehkäisevälle työlle tämä laskevat tulokset olisivat jotenkin tappio? Olen sanonut olevani huolestani alkoholin vapauttamisen suhteen todella mielelläni väärässä, ja uskon voivani puhua koko ehkäisevän päihdetyön kentän puolesta. Emme me täällä ehkäisevällä puolella myhäile toiveikkaina, että odottakaas vain, kyllä kohta alkaa känniääliöitä kupsahtaa ja saamme julistaa olleemme kauhukuvinemme oikeassa! Ei tämä ole mikään kilpailu. Nuorten alkoholinkäyttö on ollut laskevaa jo vuosia. Yhdessäolon muodot muuttuvat ja juomakulttuuri muuttuu alkoholittomammaksi. Lakimuutoksen todelliset vaikutukset nähdään kuitenkin vasta pitkällä aikavälillä. Varmaa on se, että monipuolista ehkäisevää päihdetyötä tarvitaan myös tulevaisuudessa. Saatavuus-kysymystä oleellisempaa on panostaa kysynnän rajoittamiseen. Parasta ehkäisevää työtä on pyrkiä varustamaan nuoret päihteiden haitoilta suojaavilta elämäntaidoilla, vaikka tarjolla olisi mitä tahansa limuviinoja saati alkoholipulvereita.

Korjaavan työn tarpeen kasvua voidaan hillitä vain panostamalla ehkäisevään työhön. Tulee ymmärtää, että ehkäisevä työ on aina investointi.

Tässä numerossa uutena kolumnistina aloittaa näyttelijä-ohjaaja Petteri Summanen, jonka tipaton tammikuu venähti taannoin vuoden mittaiseksi. Summanen pohtii ensimmäisessä tekstissään tämän villin ihmiskokeen kulttuurisia kipupisteitä. Pitääkö rankka työ tai muu ponnistus palkita alkoholilla? Onko mökkiloma oikeata lomaa ilman kellarissa viilenneitä olusia ja auringonlaskun aikaan siemailtuja skumppia. Kannattaako edes kalastaa, jos valkkari jätetään pois? Mielenkiintoisia miehiä riittää muitakin. Sininauha Oy:n J-P Pääskysaari kertoo avoimesti Teemu Potapoffin haastattelussa omasta taistelustaan päihderiippuvuudesta kuiville ja vertaisvoimavaraksi. Tom Merilahti perusti Suomen ensimmäisen ja ainoan vertaisryhmän kaksoisdiagnoosin kanssa painiville, joilla mielenterveys- ja päihdeongelmat muodostavat vaikeasti hoidettavan kokonaisuuden.

Korjaavan työn tarpeen kasvua voidaan hillitä vain panostamalla ehkäisevään työhön. Tulee ymmärtää, että ehkäisevä työ on aina investointi. Onnistuessaan se palautuu takaisin euroina ja inhimillisenä hyvänä, kuten opiskelu- ja työkykynä. Omavarainen toimintamme on tavoittanut noin 5000 nuorta kevään kuluessa. Alkuvuodesta saimme kentälle koulutetun kokemusasiantuntija-konkarin Joni Juopperin, jonka tarina on saanut kouluilla aikaan koskettavia kohtaamisia ja paljon kiitosta. Kysyntä koulun ulkopuoliselle päihdekasvatukselle on todellinen ja syksy on buukattu jo melkein täyteen. Yritysten rooli perinteisellä kolmannen sektorin kentällä on haastava, mutta olemme vakiinnuttaneet paikkaamme muuttuvan monimuotoisen ehkäisevän kentän yhtenä luotettavana palveluntarjoana. Kiitos teille lukijamme, että olette mahdollistamassa missiotamme!

High fives!

Mirkka Torikka

mirkka@freestylelehti.fi

Tykkäsitkö lukemastasi? Tilaa Freestyle-lehti ja lue lisää mielenkiintoisia juttuja! Tuet samalla ehkäisevää päihdetyötä nuorisolle. 

Jaa artikkeli:
Jaa artikkeli:
Lue seuraavaksi: