Helsinkiläisen kahvilan ovesta kävelee sisään pitkä, aurinkoisesti hymyilevä mies, joka levittää ympärilleen uskomatonta karismaa. Hän on Pekka Hyysalo, joka käytöksellään inspiroi ihmisiä ympäri maailman.
Suomalainen sisu on mielen tila, jota on vaikea selittää muun maalaisille. Sanakirjan mukaan se on sitkeää, hellittämätöntä tahdonvoimaa, sinnikkyyttä ja lannistumattomuutta. Kaikki ominaisuuksia, jotka voidaan yhdistää yli 190-senttiseen, raamikkaaseen mieheen, jonka elämäntarina on vertaansa vailla.
Kun Pekan satoja kertoja aiemmin tehty temppu epäonnistui Ylläksellä pahimmalla mahdollisella tavalla tuulenpuuskan yllättäessä kesken hypyn ja hän päätyi rinteeseen poikittain lyöden päänsä pahasti, oli koko elämä hiuskarvan varassa. Pekka makasi koomassa, menettäen liikunta- ja puhekyvyn. Lääkäreiden ennusteet olivat huonot, ja kävelykyvyn palautuminen oli mahdollista ehkä parin vuoden päästä onnettomuudesta. Positiivisen ajatusmallin jo äidinmaidosta saanut Pekka ei halunnut kuitenkaan luovuttaa, vaan sairaalasängyn pohjalla tehty päätös kuntoutumisesta oli luja ja periksiantamaton.
“Taistele takaisin” ja “Rakasta takaisin” ovat lauseita, jotka sisältävät enemmän kuin sanojensa summan.
”Onnettomuuden jälkeen kävin alhaalla, mutta pystyin jonkun ihmeen kautta tulemaan tosi nopeasti takaisin pintaan. Tein tietoisen päätöksen siitä, että koska pinnalla on niin paljon siistimpää ja hauskempaa olla, niin halusin jäädä sinne. Vaikka ympärilläni oli paljon ihmisiä, olin kuitenkin yksin siellä syvyyksissä. Kukaan maailmassa ei ollut kokenut samaa kuin minä, joten kukaan muu ei voinut myöskään tietää miltä minusta tuntuu. Siinä hetkessä ihminen on yksin”, Pekka sanoo.
Kuin ihmeen kaupalla Pekka otti hatarat ensiaskeleet ison pihatrampoliinin päällä puoli vuotta onnettomuuden jälkeen, kaatuen monesti, mutta aina ylös noussen. Takaisin suksille hän nousi seuraavana keväänä, vain yksitoista kuukautta onnettomuuden jälkeen. Tuota hetkeä Pekka pitää ehkä elämänsä suurimpana saavutuksena. Voimaa vaikeisiin hetkiin toivat omat esikuvat, jotka olivat saavuttaneet elämässään isoja asioita vaikeuksien jälkeen. Erityisesti viisi kuukautta aiemmin loukkaantunut amerikkalainen Kevin Pearce oli voimavara auttaen Pekkaa eteenpäin.
”Hänkin oli kolme päivää koomassa, mutta siinä vaiheessa, kun aloin itse kuntoutumaan, tiesin hänen jo kävelevän ja pystyvän puhumaan. Ymmärsin, että minullakin on mahdollisuus parantua. Olin häneen yhteydessä ja sanoin, että hän on esikuvani nyt. Rinnastan tuon oman kokemukseni aina siihen, kun joku aivovammapotilas ottaa minuun yhteyttä.”
Neuropsykologiasta innostunut Pekka muistuttaa jokaisen aivovamman olevan uniikki ja erilainen, kuten me ihmisetkin. Itseään ei kannata verrata muihin, on kyse mistä elämäntilanteesta tahansa. Suomalaisen periksiantamattomuuden perään hän kuitenkin kuuluttaa.
”Kaikkein sisukkainta on se, ettei vaan yksinkertaisesti luovuta. Oman kokemukseni mukaan jokainen heistä, joita katson ylöspäin, ei ole onnistunut tavoitteessaan saman tien. Toistuvien epäonnistumisten jälkeen on täytynyt nousta vielä sen yhden kerran ylös. Jokaisen meidän resilienssi on erilainen, mutta läpi harmaan kiven pitää puskea. Tämä asenne on kultaakin kalliimpi.”
Pekasta on tullut esikuva monelle muulle vakavan aivovamman saaneelle ja hän valaa käytöksellään ja sanoillaan uskoa tulevaan. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto missään vaiheessa, sillä itse elämä on lahja. Fight Back -mentaliteetti tuli elämään mukaan kuin vahingossa. Aurinkoinen taistelija jakaa sosiaalisessa mediassa videoita omasta kehityksestään, kannustavien saatesanojen kera. Jokainen hetki vie eteenpäin, ja pienikin edistyminen on hyvä asia. Pekan mukaan ihmisyydessä parasta onkin juuri se, että jokainen voi tietoisesti päättää, miten maailmaa katsoo. Tärkeintä on löytää jokaisesta hetkestä positiivisuutta negatiivisuuden sijaan. Keskittymällä hyvään elämä on vaan niin paljon siistimpää.
”Parasta mitä voin ajallani tehdä on näyttää, kuinka kaikki on mahdollista. Aina voi taistella takaisin sieltä syvyyksistä. Uskon siihen, että asenteeni on vienyt minut tähän pisteeseen. Ja tässä tullaan takaisin siihen mun ajatusmalliin, jossa jokainen voi päättää mihin uskoo. Itse uskon siihen, että tämä elämänasenne tekee minulle hyvän olon ja tämä pyörä jatkaa pyörimistään, kun jaan ihmisille hyvää mieltä.”
Pekan sanoilla on painoarvoa ja häntä kuuntelevat niin koululaiset kuin työelämässä olevat aikuiset. Ala- ja yläasteikäisille nuorille hänelle on selkeä viesti siitä, kuinka isoa perustaa elämästä he tuona aikana rakentavat.
”Tuo aika on äärettömän siisti aika olla elossa. Nuoruus on aikaa, jolloin tehdään oikeasti isoja päätöksiä ja luodaan pohjaa loppuelämälle. On niin kivaa käydä puhumassa kouluissa ja antaa nuorille sanoja, jotka saavat hymyn huulille. Sillä työllä mitä heidän kanssaan nyt tekee, niin sillä on ihan valtava merkitys tulevaisuuden kannalta. Kaikki lähtee positiivisuudesta.”
Korostaakseen sanomansa vahvuutta, Pekka levittää kätensä kesken haastattelun yli kahden metrin leveyteen, leveä hymy kasvoillaan.
”Pystyn näkemään sen kuinka omalla kohdallani tuo aika oli tosi merkityksellistä siihen, joka minä olen nyt. Koen olevani onnekas, että minulla oli tuolloin jo hyvin selvää se, mihin haluan laittaa kaiken energiani. Minulla oli paljon harrastuksia nuorena, joista osa oli fyysisiä, osa taas älyä kehittäviä. Ystävien kanssa vietetty aika oli hyvin tärkeää ja ymmärrän tuon ajan arvokkuuden tänäkin päivänä. Osa heistä on edelleen parhaita ystäviäni.”
Raamikas mies uhkuu hyvää mieltä, kun hän saa antaa nuorille omia oppejaan elämästä. Hän kuitenkin vakavoituu, kun puhe kääntyy nuoruuden ajan katumuksen aiheisiin. Niitä ei hänellä montaa ole, mutta yksi asia harmittaa vieläkin.
”En ollut sosiaalisesti kovinkaan taitava, koska elin niin syvällä laskettelumaailmassa. Rakastin sitä, ja sen vuoksi keskitin kaiken voimavarani siinä maailmassa muodostuneisiin ystävyyssuhteisiin. Minulle on aina ollut tosi luonnollista ja helppoa saada ystäviä joka tilanteessa. Minua kaduttaa se, että miksi en tuolloin nuorempana ottanut mukaan heitä, jotka eivät olleet sosiaalisesti niin lahjakkaita. Minun olisi pitänyt olla reilu ja ystävällinen kaikille.”
”Valitettavasti en pysty matkustamaan ajassa ja tulen katumaan tätä loppuelämäni. Koska tein tuolloin virheen, toivon voivani nyt neuvoa ja kertomaan omasta virheestäni muille. Toivon sen aiheuttavan sen, että muut pystyisivät toimimaan reilusti ja olemaan todella ystävällisiä kaikille. Näin iso kuva kääntyy voitoksi ja voin tätä kautta puhdistaa omaa huonoa omaatuntoani. Haluan kannustaa jokaista ottamaan yksinäisen mukaan. Se on tosi kamalaa, jos ihminen ei kuulu joukkoon.”
Love Back, se on Pekan tämän hetken motto Fight Backin rinnalla. “Taistele takaisin” ja “Rakasta takaisin” ovat lauseita, jotka sisältävät enemmän kuin sanojensa summan. Tsemppaamisen rinnalle on noussut halu antaa ihmisille takaisin sitä rakkautta, jota hän on itse saanut koko elämänsä aikana.
”Rakkaus on mielestäni positiivisuuden puhtain muoto. Sanaan rakkaus tiivistyy kaikki hyvä elämässä. Olen itse saanut sitä uskomattomista paikoista ja lähteistä. Olen Fight Backin kautta pyrkinyt antamaan takaisin asennetta ja posiitivista boogieta kaikissa muodoissaan, mutta syksyllä 2021 heräsin rakkauden suuruuteen. Olen saanut niin hirveästi rakkautta, ja haluan antaa sitä takaisin yhteiskunnalle ja jokaiselle kohtalotoverille.”
Pekka saa paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka kaipaavat tukea vaikeina aikoina. Love Back -teeman mukaisesti hän auttaa mielellään. Erityistä mielihyvää tuo hetket, jolloin hän tapaa avunpyytäjän myöhemmin ja huomaa omien sanojen merkityksen olleen tärkeitä.
”En aina ymmärrä sitä, miksi omat höpinäni saavat siistejä juttuja aikaan, mutta en voi kuitenkaan lopettaa höpisemistä. Uskon siihen, sillä näen höpinöilläni olevan positiivisia vaikutuksia, niin voin päättää jatkaa niitä. Sen vuoksi olen päättänyt tehdä juuri niin, hän virnistää.”
