Pete Parkkonen singahti kaiken kansan tietoisuuteen vuonna 2008 Idols-laulukilpailun kautta. Pörröpäinen, Pihtiputaalta kotoisin oleva nuori mies on kymmenen vuotta myöhemmin yksi kotimaisen musiikkiskenen suosituimpia artisteja. Vuosikymmenen aikana hän on tahkonnut lukuisia hittejä ja esiintynyt niin pienillä klubeilla kuin jättimäisissä halleissa.

Tapaan Peten levy-yhtiön neuvotteluhuoneessa. Edessäni puhuu rauhallinen ja tasapainoisen oloinen mies, joka katsoo kuljettua matkaa hyvillä mielin.



”Olen miettinyt uraani viime aikoina aika paljon. Kymmenen vuotta on aika pitkä aika 28-vuotiaalle, kolmasosa elämästäni. Urani lähti kovaan lentoon. 150 keikkaa vuodessa, sinkut ja levyt ykköseksi, kunnes lähdin levy-yhtiöstäni ja menin armeijaan, jonka jälkeen rakensin kaiken uudestaan. Minulle urani vuoristoratamaisuus näyttää siistiltä. Olen saanut nähdä kaikkea ja joutunut vääntämään asioita päästäkseni tähän pisteeseen. Ja olen todella onnellinen siitä, missä olen nyt. Joku totesi minulle tovi sitten, että urani on nyt lähtenyt toden teolla käyntiin. Minulla itsellänikin on sellainen fiilis, että olen tähän saakka ollut telineissä, odottanut sitä ”NYT!”-käskyä. Ja nyt kun uusi levyni PETE ilmestyi, lähden juoksemaan.”



”En kuvaile kahvikuppiani kahvilassa, koska se ei mielestäni ole kiinnostavaa sisältöä. Mutta se voi olla faneja kiinnostavaa sisältöä. Ja välillä joudun kirjoittamaan ylös asioita, joista voin sitten myöhemmin tehdä päivityksen someen. Se, että artisti tekee levyn ja lähtee vuodeksi rundille, ei riitä enää.”

Vaikka Pete kokee, että hän on nyt valmis ampaisemaan telineistä juoksuun, hän ei missään nimessä ajattele, että mennyt vuosikymmen olisi mennyt millään tavalla hukkaan. Päinvastoin.



”Kaikki tekemäni ovat tuoneet lisäpontta tämänhetkiseen uraani, ja olen kuitenkin aina tehnyt sellaista musiikkia kuin olen halunnut. Ensimmäinen levyni oli täyttä rokkia, ja olen aina tehnyt sellaista musiikkia, josta olen itse pitänyt. Vaikka minulle on kirjoitettu kappaleita, kertaakaan en ole julkaissut mitään sellaista, josta en olisi pitänyt itse.”



Kun Parkkosesta tuli julkisuudenhenkilö, niin sanottu julkisuuspeli oli aivan erilaista kuin tänä päivänä. Sosiaalinen media oli vasta ottanut ensimmäiset rääkäisynsä internetin ollessa muutenkin vielä huomattavasti positiivisempi paikka kuin vuonna 2018. Pete on kymmenen vuoden aikana nähnyt, kuinka somen voima on kasvanut ja miten julkkiksista on tullut ikään kuin julkista riistaa. Silti tänä päivänä monet nuoret haluamalla haluavat julkisuuteen keinolla millä hyvänsä.

Pete on mukana Dreams.fi-projektissa dreamsterina, eli valmentajana, joka käy puhumassa yläasteikäisille unelmoimisesta ja sen tärkeydestä.

”Luentojen, joiden aikana kaikkien puhelimet laitetaan sivuun, aikana puhun paljon elämästäni ja siitä, kuinka olen päässyt tähän pisteeseen, ja puhun myös julkisuudesta. Noilla luennoilla avaan todella henkilökohtaisia asioita. Asioita, joita en avaa koskaan missään haastatteluissa. Puhun myös paljon julkisuuden paskasta puolesta. Olen kertonut julkiseen työhön haluaville nuorille, että oma idea kannattaa olla tosi hyvin mietittynä ennen kuin alkaa pyrkiä julkisuuteen, koska julkisuudessa oleminen on pahimmillaan todella rankkaa menoa. Julkisuutta ei kannatta haluta julkisuuden takia.”



”On hienoa, että tubetus on suosittua hommaa, mutta samalla on huolestuttavaa, kun siihen lähtee mukaan niin nuoria lapsia, joista sen myötä tulee julkisuudenhenkilöitä. Itsekin olen saanut viimeisen kymmenen vuoden aikana oppia, mitä yksityisyys tarkoittaa. 10-vuotias ei vielä ymmärrä, mistä joutuu luopumaan, kun lähtee mukaan julkisuuteen. Ja mielestäni vanhempien pitäisi olla todella skarppina siinä vaiheessa, kun lapsi tai nuori aloittaa tuollaisen harrastuksen.”

Tänä päivänä artistina oleminen ei ole pelkästään sitä, että mennään studioon, nauhoitetaan levy ja lähdetään keikoille, vaan siihen kuuluu olennaisena osana sosiaalinen media, jotta artisti olisi nykykuluttajien mielestä relevantti. Ja tämän Pete kokee välillä jopa raskaana.



”Kyllä tuollaisen ajatteleminen tuntuu välillä uuvuttavalta. Jos et päivitä kolmeen viikkoon somea, sitä katoaa ihmisten kuvavirrasta. Luo painetta keksiä aina jotain päivitettävää tai sanottavaa. Varsinkin, kun en ole mikään joka päivä menojani ja tekojani kuvaava tyyppi. En kuvaile kahvikuppiani kahvilassa, koska se ei mielestäni ole kiinnostavaa sisältöä. Mutta se voi olla faneja kiinnostavaa sisältöä. Joudun monesti miettimään, mitä jaan. Ja välillä joudun kirjoittamaan ylös asioita, joista voin sitten myöhemmin tehdä päivityksen someen. Se, että artisti tekee levyn ja lähtee vuodeksi rundille, ei riitä enää.”

”Yksityisyyteni raja kulkee perheessä ja ystävissä – omassa rauhassa ja vapaa-ajassa. Olen aika mukavuudenhaluinen, joten en tee mitään sellaista, mikä ei tunnu enää minusta mukavalta. Ja tuskin tässä mikään enää häviää, koska se pohja on jo luotu. Vaikka olisin pois somesta puolikin vuotta, mikään tuskin muuttuisi. Loppujen lopuksi sillä ei ole mitään merkitystä.”



Parkkonen pitää vahvuutenaan sitä, ettei hän ole itse koskaan erottanut artistia nimeltään Pete Parkkonen ja siviiliminäänsä toisistaan. Laulaja kertoo, että hän on aina ja joka paikassa ihan samanlainen ihminen. 



Pete Parkkonen on mukana Dreams.fi-projektissa dreamsterina, eli valmentajana, joka käy puhumassa yläasteikäisille unelmoimisesta ja sen tärkeydestä.

”Olen sama tyyppi lavalla kuin olen ihmisten keskuudessa. Totta kai haluan pitää yksityisimmät asiani, lapset ja perhesuhteet, omana tietonani, mutta pääsääntöisesti olen koko ajan sama Pete. Uskoisin, että se on kummunnut minusta itsestäni enkä ole koskaan oikein sitä ajatellut sen kummemmin. Olen vain halunnut olla oma itseni. En tietenkään osaa sanoa mitään tulevaisuuden projekteista, jos vaikka teen jotain alter egona. Se olisi varmasti siistiä, rikasta ja värikästä hypätä johonkin aivan uuteen jonkinlaisena ”uutena artistina”. Vaikka hypätä mukaan heavy metal -bändiin ja vetää maskit päälle. Ja tuollainen boksista ulos hyppääminen onkin yksi haaveistani, jonka haluan vielä toteuttaa. Enkä sano, että olen nyt jotenkin ”aidompi”. Vaikka tekisin jotain muuta projektia, olisin aito myös silloinkin, mutta kun teen omalla nimelläni omaa musiikkia, olen myös julkisuudessa omana itsenäni.”



Parkkonen teki uutta levyä kolmen vuoden ajan, joka jälkikäteen puntaroituna oli hurja matka, sillä hän kirjoitti uusia kappaleita kaiken muun ohessa.



”Minulla ei ollut levynkirjoitustaukoa, vaan tein kappaleita aina kun pystyin. Ainoita rauhallisempia kirjoitushetkiä olivat jotkut ulkomaanmatkat, jolloin saatoin kynäillä rauhassa ja tekstiä saattoi kertyä sivutolkulla, mutta kun tulin reissusta, lähdin suoraan tien päälle keikoille. Albumista tuli todella hyvä näinkin, mutta jos olisin pitänyt kahdesta neljään kuukautta kirjoituslomaa, sitä olisi ehkä mennyt eri tavalla levyn tekemisen moodiin. Tällä kertaa saatoin kirjoittaa joko kolme tuntia tai kolme päivää viikossa, joten kaikesta tuli satunnaisempaa. Toisaalta tällaisten ajatteleminen on turhaa, koska en osaa sanoa, millainen kokonaisuudesta olisi tullut, jos olisin työskennellyt toisin. Mutta nyt on hyvä näin.” 



Parkkonen on nyt 28-vuotias menestynyt artisti, jolla on vahva fanipohja. Uransa aikana hän on päässyt luomaan musiikkia toisten huippuartistien kanssa. Yksi miehen vahvuuksista on pelottomuus. Se on auttanut kaiken luomisessa. 



”Pelkoja minulla ei oikeastaan ole, koska en osaa pelätä mitään. Se taas johtuu ajattelutavastani, joka on muotoutunut vuosien varrella. Jos jotain kuraa sataa niskaan, sillä on tarkoituksensa. Kaikki kuitenkin yleensä suttaantuu omalla tavallaan. Samalla tavalla ajattelen myös kaikista positiivisista asioista. Kaikella on tarkoituksensa.”

Yritän avata aihetta nuorille ja saada heidät ajattelemaan. Entä jos se sattuisi omalle kohdallesi? Kyllä, haluan olla roolimalli. En mikään supermies, jota kaikki seuraavat, vaan enemmänkin ihminen, joka tuo esiin häiritseviä ja vääriä asioita ja saa ihmiset ajattelemaan. Haluan olla puhumisen ja avoimuuden roolimalli.”



Miehen tunnetuimpia, ellei jopa tunnetuin, kappaleita on vuonna 2016 kohauttanut Kohta sataa. Kappaleen musiikkivideo on seksiä tihkuva, joka on tuonut mukanaan myös ei-niin-kivoja sivuvaikutuksia. Syksyllä Pete avasi suunsa kohtaamastaan seksuaalisesta häirinnästä, sillä ronski video sai jotkut naiset suhtautumaan laulajaan kuin pelkkään lihanpalaseen. 

”Haluan puhua asioista, kun ne koskettavat minua syvästi. En halua mukaan politiikkaan tai politikoida, vaan puhua asioista, joista minulla on tietoa ja kokemusta. Minulla on laaja seuraajapiiri, ja kun minulla on mahdollisuus käyttää julkisuutta asioiden esiintuomiseen, haluan käyttää sen tilaisuuden hyväkseni.

Miesten kokema häirintä oli minulle todella iso asia. Vasta sen jälkeen, kun olin nostanut kissan pöydälle, tajusin ettei kukaan mies ollut aiemmin puhunut asiasta. Ja se, että asiasta ei oltu puhuttu, oli minusta todella hassua. Yritän avata aihetta nuorille ja saada heidät ajattelemaan. Entä jos se sattuisi omalle kohdallesi? Kyllä, haluan olla roolimalli. En mikään supermies, jota kaikki seuraavat, vaan enemmänkin ihminen, joka tuo esiin häiritseviä ja vääriä asioita ja saa ihmiset ajattelemaan. Haluan olla puhumisen ja avoimuuden roolimalli.”

 

Teemu Potapoff, KUVAT Lehtikuva ja Warner Music Finland

 / Viivi Huuska

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *