Pääkirjoitus

Salonkikelpoista rasismia ja sukupuoliristiriitoja

Lehdessämme teemat eivät määrittele lehden sisältöä, vaan toisinpäin. Tämän numeron teemaksi muodostui upeiden tarinoiden kautta yhdenvertaisuus. Rasismi on aiheena arka ja jo lähtökohtaisesti latautunut. Toimittajanakin joutui itse miettimään tavallista tarkemmin, mitä aiheesta kirjoittaa ja mitä kommentteja on ehkä parempi jättää julkaisematta, vaikka niillä tarkoitettaisiin vain hyvää. Haastatteluissamme rasismin vaikutukset näkyivät koulukiusaamisena, syömishäiriöinä ja altavastaajan aseman arpina. Uhriutumaan ei kuitenkaan aleta, vaan perusoletuksena on tasa-arvoinen kohtelu ilman, että sen eteen täytyy jatkuvasti joutua pitämään meteliä.

Tummaihoisiin kohdistunut poliisiväkivalta Amerikassa aktivoi Black Lives Matter -liikkeen maailmanlaajuisesti keväällä 2020. Kannessamme ihan Michelle Obamana poseeraava sosiaalisen median vaikuttaja ja bloggaaja Minna Ahmonsaari kertoo mustasta identiteetistään paljasjalkaisena savolaisena. Häntä joidenkin somevaikuttajien toiminta hämmensi kohun ollessa kuumimmillaan. ”Vaarana on, että hyvät aatteet kääntyvät itseään vastaan, jos ihmiset rupeavat nostamaan itseään aatteella ratsastaen”, hän toteaa jutussa.

Oliko BLM-liikkeeseen osallistuminen myös trendikästä, ja siten ehkä myös paikoin tekopyhää? Jos, niin tekikö se siitä vähemmän tärkeää? Tuskin, mutta Minna itse ei halunnut käyttää #BLM-hästägiä. ”Olen päättänyt pärjätä ja elää kuten kaikki muutkin uhriutumisen sijaan. Suomessa on hyvät edellytykset menestyä, vaikka olisi maahanmuuttaja. Toki minulla on etulyöntiasema, kun olen syntynyt täällä, tunnen kulttuurin ja puhun kieltä, mutta alisteisen rasismi-kortin alituinen käyttö ei palvele ketään”, hän kertoo haastattelussaan. 

Samoilla linjoilla on Farmi-ohjelmassa Suomen kansalliskalaksi joutsenen nimennyt Seksikäs-Suklaa eli Luyeye ”Joutsenmies” Konssi. Hän ei myöskään suostunut vaihtamaan profiilikuvakseen mustaa laatikkoa BLM-liikkeen hengessä. ”On hyvä juttu, että taistellaan mustien oikeuksien puolesta. Ja nimenomaan Yhdysvalloissa, missä tilanne on ollut ja myös mennyt todella pahaksi. Mutta se mitä tapahtui Amerikassa, se tapahtui Amerikassa. Se oli kauheaa, mutta en tykännyt siitä, että minulle soitetaan ja ikään kuin pakotetaan laittamaan mustaa laatikkoa Instagramiini.”

Konssilta tivattiin, eikö tämä halunnut taistella oikeuksiensa puolesta? ”Miksi minun pitäisi todistella kenellekään, että olen siinä mukana?”, hän kysyy. ”Tämä ei ole alkanut nyt, vaan silloin kun 9-vuotiaana juoksin Salossa rasisteja karkuun. Rasisminvastaisuus on aina ollut osa elämääni. Olen sitä mieltä, että meidän tulee joka päivä taistella meidän kaikkien oikeuksien puolesta”, Konssi muistuttaa Teemu Potapoffin haastattelussa.

Kyllä, taistelu on varmasti läsnä jo lähtökohtaisesti joka päivä, kun toiseuden tunne on osa arjen todellisuutta. Aihe on aina ajankohtainen, eikä hiljaisuus merkitse ongelman hyväksymistä. Hiljainen huuto on kannanotto sellaisen kehityksen ja kansalaisuuden puolesta, missä saisi kelvata kohuitta.

On myös heitä, jotka ovat altavastaajia kantasuomalaisinakin.

Artisti ja aktivisti Linda-Maria Roine kertoo tässä numerossa, miten romanien syrjintä on salonkikelpoista rasismia. ”Osa romaneista ei ole välttämättä koskaan saanut elää osana tätä yhteiskuntaa. He oppivat jo lapsena, että heidän vanhempansa eivät ole hyväksyttyjä, eivätkä he itse ole hyväksyttyjä”, hän kertoo haastattelussa toimittajallemme Laura Juntuselle. 

Mercedes Bentso -artistinimellä esiintyvän Linda-Marian musiikissa ja kannanotoissa äänen saavat romanien lisäksi esimerkiksi huumeidenkäyttäjät ja väkivallan uhrit. Hän kokee, että hänet on luotu puhumaan vääryyksistä, jotta seuraavien sukupolvien ei tarvitsisi enää kokea samaa.

Syrjintää kohtaavat myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt. Translapset ja -nuoret eivät voi välttämättä pahoin siksi, että he kokevat sukupuoliristiriitaa, vaan usein ongelmat saavat alkunsa siitä, etteivät he tule hyväksytyksi sellaisena kuin ovat.

Koimme tärkeäksi nostaa esiin aihetta, sillä kuten jutun otsikkokin kertoo moninaisuuden kohtaaminen on varmaa. Viisi prosenttia ihmisistä on transsukupuolisia tai ei-binäärisiä sukupuoleltaan. Monilla viranomaisilla tai sote-palveluiden työntekijöillä ei kuitenkaan usein ole riittävästi tietoa tai ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta. ”Jos oma työ on ihmisläheistä tai siihen kuuluu tukeminen, kasvattaminen, opettaminen tai hoitaminen, silloin on vastuullista perehtyä asiaan jonkin verran syvemmin”, muistuttaa Setan johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska.

Lisäksi tässä numerossa artikkeli korvaushoidon kehityksestä ja Eero Ritalan vinkit kotona viihtymiseen uhkaavasti etenevässä korona-syksyssä. Kirsikkana kakun päällä kolumnistimme Petteri Summasen menopeli-muistelot. Tärkeitä teemoja ja viihdyttäviä vieraita siis tarjolla tuhti paketti!

Valppautta ja tsemppiä syksyyn meille kaikille!

Mirkka Torikka

Päätoimittaja

mirkka@freestylelehti.fi

@freestylelehti


Julkaistu 1.9.2020
Kuva Pasi Hakala

Jaa juttu! 

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Vieritä ylös

Kirjaudu tästä