Sobermimmi Wilma Tuominen: ”Korona helpotti alkoholista luopumista”

Lukuaika: 6 min

Alkoholin ongelmakäyttäjät mielletään usein kadulla asuviksi sekakäyttäjiksi, tai masentuneiksi kotona tissuttelijoiksi. Somevaikuttajana toimiva Wilma Tuominen ei ollut kumpaakaan. Hän oli nuori tyttö, joka tykkäsi juhlia ja nauttia alkoholia ystävien kanssa. Ulkopuoliset eivät olisi osanneet arvata, että alkoholi aiheutti nuorelle naisella paljon ongelmia. 

Juominen ei kuulunut mitenkään Tuomisen perheen elämään, kun tyttö oli lapsi. Jouluna vanhemmat saattoivat juoda lasillisen viiniä ruuan kanssa, ja mökkireissuilla saunaan otettiin mukaan muutama olut. 

Tuomista oli kiusattu jo alakoulussa ja siksi hän oli vielä teini-ikäisenäkin ujo ja epävarma tyttö. Muut luokan tytöt saivat positiivista huomiota pojilta, ja Tuominen tunsi olonsa usein yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Juomalla hän pääsi mukaan porukoihin.

”Muutama kaveri kokeili alkoholia kasiluokalla ja minäkin tahdoin kokeilla. Join silloin yhden lonkeron ja se nousi päähän nopeasti. Tunne oli mukava ja rento, ja olo oli vapautunut, Tuominen kuvailee fiiliksiä ensimmäisen alkoholijuoman jälkeen.”

Yläkoulun jälkeen kaikki Tuomisen läheiset ystävät joivat jo alkoholia, tai jos eivät vielä juoneet, niin aloittivat niihin aikoihin. Uusiin ihmisiin tutustuminen tapahtui usein humalassa, ja juominen avasi nuorelle tytölle uuden maailmaan. 

Vanhemmat eivät osanneet arvata, että alaikäinen tyttö olisi juonut alkoholia. 

”Lähdin kerran kaverin kanssa mökille ja kun tulin kotiin, minulla oli kamala krapula. Silloin vanhemmat tajusivat, että olin ollut juomassa. He olivat pettyneitä.”

Tuominen sai usein juotavat vanhemmilta kavereilta tai puolitutuilta. Hakupalkkaa ei pyydetty, sillä porukka halusi nuoren tytön mukaan juomaan. Täysi-ikäinen isoveli ei koskaan suostunut ostamaan siskolleen alkoholia, mistä Tuominen on nykyään kiitollinen. 

Vaikka alaikäisenä kaveripiiri koostui alkoholia nauttivista nuorista, Tuominen korostaa, että halu juomiseen lähti aina hänestä itsestään. 

”Sain humalassa itsevarmuutta ja olin sosiaalisesti vapaampi kuin ilman päihteitä. Ajattelin, että kohta sitä kuitenkin ollaan täysi-ikäisiä, joten mitä väliä. Nyt ajattelen, että vaikka silloin sai laillisesti ostaa ja juoda alkoholia, niin 18-vuotias on hyvin nuori.”

Alkoholin juomisesta tuli vakiintunut tapa viettää aikaa. Turun jokiranta houkutteli viettämään kesäiltaa alkoholin parissa. Isolla kaveriporukalla juominen oli hauskaa. Suurin osa nuoren tytön kaveriporukasta koostui nuorista miehistä ja pojista. Alkoholia kului paljon ja pienikokoisena ihmisenä Tuominen humaltui helposti. 

”Ostin aina iltaa varten 6–12 lonkeroa ja join ne illan aikana. Lisäksi kaikki tarjosivat omia juomiaan ja jotain väkeviä”, Tuominen kuvailee juomisen määrää alaikäisenä. 

Humalainen tyttö tottui miesten seksipuheisiin

Osa jokirannassa hengailevista tyypeistä oli Tuomisen aitoja ystäviä. Joukkoon mahtui kuitenkin myös vieraita poikia ja miehiä, jotka kannustivat nuorta tyttöä juomaan. Kun alkoholia oli nautittu paljon, porukan miehet nauroivat ja kehuskelivat, kuka tulisi harrastamaan seksiä naisen kanssa. 

”Olin niin kauan ollut ulkopuolinen tyttö, että nautin saamastani huomiosta ja seurasta, varsinkin kun olin humalassa ja vapautunut. Ei sitä silloin osannut ajatella, että seksiin liittyvä kommentointi olisi ollut jotenkin asiatonta.”

Täysi-ikäisyyden saavutettuaan jokirannassa juominen vaihtui osittain baareissa juhlimiseen. Vaikka Tuominen oli päässyt baariin jo alaikäisenä, juhlimisessa oli uutuudenviehätystä, kun baariin pääsi luvan kanssa nauttimaan erilaisia drinkkejä. Ja pitämään hauskaa kavereiden kanssa kännissä.

Juhliminen ei jäänyt vain baariin, vaan ilta jatkui usein jonkun luona jatkoilla. Usein juominen, ja juhliminen jatkui melkein aamuun asti silloisen kumppanin ja yhteisten kavereiden kanssa.

”Kyllähän sitä nykyään ajattelee, että montakin asiaa olisi voinut jättää tekemättä.”

”Tarvitaan nuoria ja erityisesti naisia kertomaan omaa tarinaansa. Ihmisten olisi hyvä tietää, että alkoholiongelma ei välttämättä näy ulospäin.”


Ryöstö avasi silmiä

Kaverin synttäreitä juhlimaan lähtenyt Tuominen lähti 18-vuotiaana baarista kotiin samaa matkaa kaverin kanssa. Humalatila oli vahva, väsymys painoi silmät kiinni. Kaveri saattoi humalaisen naisen kotiovelle saakka ja lähti itse jatkamaan matkaa. Haparoivin sormin Tuominen etsi laukusta meikkien, rahojen ja kännykän joukosta kotiavaimia. 

Yhtäkkiä takaa tuli vieras mies ja tönäisi naisen kumoon. Varasti lompakon ja lähti juoksemaan pakoon. Loukkaantunut nainen lähti juoksemaan miehen perään polvi verillä ja kasvot ruhjoutuneena. 

”Se oli pelottava hetki. Lopulta ambulanssi saapui paikalle ja sain ensiapua haavoihin. Olen säästänyt itselläni terveydenhuollon raportin, jossa kerrotaan hysteerisestä humalaisesta 18-vuotiaasta ryöstön uhrista. Lappu muistuttaa juomisen riskeistä.”
 
Tuominen olin silloin 1,87 promillen humalassa.

”Tunsin syyllisyyttä tapahtumasta, koska olin niin kovassa humalassa, vaikka eihän ryöstö ollut oma vikani.”

Juominen ei loppunut tähän ryöstöön, mutta se sai nuoren naisen havahtumaan siihen, kuinka paljon paremmin itsestään pystyisi huolehtimaan selvinpäin.

Miedot juomat vaihtuivat väkeviin 

Ryöstön jälkeen meni hetki, että pelästynyt Tuominen viihtyi enemmän kotona kuin bileissä. Alkoholi vei lopulta kuitenkin voiton, ja tuttu elämäntapa alkoholin parissa jatkui.

Kun Tuominen täytti 20-vuotta, Alkon vahvojen juomien valikoima huumasi hänet. Lonkero vaihtui likööriin, ja humalatila saatiin aikaiseksi vähemmällä juomisella.  Ryöstö oli kuitenkin opettanut naiselle sen, että hän halusi pitää hyvää huolta siitä, että pääsisi aina omin jaloin kulkemaan kotiin asti. 

”Eihän väkevät juomat koskaan maistuneet hyviltä. Join pelkästään humalan vuoksi.”

Nuorena, joskus 17-vuotiaana, porukassa kokeiltiin alkoholin lisäksi gammaa ja poltettiin pilveä. Myös Tuominen kokeili silloin molempia, mutta kokeilu jäi yhteen kertaan. 

”Minulle tuli järkyttävän huono olo ja totesin, että tämä ei kyllä ole minun juttuni.”

Täysi-ikäisenä Tuominen on käyttänyt pelkästään alkoholia. 

Bilettäminen oli kulissi itsetuhoisille ajatuksille 

Vaikka alkoholin käyttö oli ollut suuri osa Tuomisen elämää jo useamman vuoden ajan, hän oli aina pitänyt huolta siitä, että juominen rajoittuisi vain viikonloppuihin. Yksin kotona tissutteleminen ei myöskään ollut nuoren naisen harrastus, sillä sosiaalinen juominen ja bilettäminen oli “se juttu”. 

”En myöskään koskaan aloittanut aamua tasoittavalla”, Tuominen kertoo. 

Juominen sai Tuomisen ahdistumaan ja lopulta nainen sairastui masennukseen. Paha olo ei näkynyt naisesta ulospäin, eikä kukaan osannut arvata mitä hänen päässään liikkui. Vaikka Tuominen tiedosti, että masennus johtui suurelta osin juomisesta, lopettaminen ei ollut helppoa. 

Bilehileestä kotihiireksi muuttuminen olisi ollut hankala paikka, koska alkoholi oli jo niin iso osa viikonlopunviettoja ja sosiaalista elämää. Alkoholista oli tullut myös tapa vapautua arjesta ja säädellä tunteita. 

”Tiesin jo parikymppisenä, että juominen aiheutti minulle ongelmia, mutta en ollut valmis luopumaan alkoholista, koska silloin ajattelin, että pitää luopua myös hauskanpidosta ja sosiaalisesta elämästä.”

25-vuotiaana nainen pysähtyi ajattelemaan elämää ja tulevaisuuttaan kriittisesti. Lopulta hän tuli siihen lopputulokseen, että alkoholista oli tullut hänelle psyykkinen riippuvuus, vaikka fyysistä riippuvuutta alkoholiin ei ollut koskaan syntynyt. Koko sosiaalinen elämä pyöri alkoholin ympärillä ja olin ehdollistunut siihen, että kaikki juhlahetket vaativat jonkun alkoholijuoman käteen.

”Ole ylpeä raittiudesta. Alkoholista luopunut ihminen tietää kyllä, että elämä on kaikkea muuta kuin tylsää.”

Eroon alkoholista

Haitallisen alkoholinkäytön myöntämisen jälkeen nainen päätti, ettei joisi enää talvella, koska kaamos aika olisi muutenkin masentavaa. Juominen muuttui osaksi kesän juhlia ja festareita. Tanssijana baarissa työskentelevä nainen halusi edelleen olla “party girl”, mutta samalla hän halusi vähitellen luopua juomisesta ja oppia pitämään hauskaa omana itsenään selvin päin. 

”Aloin pitämään mielessäni kirjaa juomisesta. Sitten havahduin siihen, että se on ongelman merkki, jos täytyy koko ajan pohtia omia rajojaan alkoholin suhteen”, Tuominen muistelee. 

26-vuotiaana Tuominen joi viimeisen kerran alkoholia. Silloin huhtikuussa 2020 perhe oli tilannut kotiin brunssin, koska koronarajoitukset estivät ravintolassa syömisen. Vanhemmat olivat tilanneet ruuan lisäksi pullon kuohuviiniä. Yhden lasillisen jälkeen Tuominen oksensi koko illan ja päänsärky meinasi räjäyttää koko pään. 

Kroonisesta migreenistä kärsivä nainen huomasi, että alkoholi pahensi oireita ja erityisesti krapulat olivat muuttuneet iän myötä kamaliksi. 

”Muistan kun kävin joskus 17-vuotiaana lääkärillä migreenin vuoksi. Neurologi sanoi minulle silloin, että minusta ei voi ikinä tulla juoppoa migreenin vuoksi. Ymmärsin asian vasta paljon myöhemmin, koska muiden krapulat tuntuivat helpoilta samalla, kun itse mietin kuolevani siihen pääkipuun. En vain halunnut ajatella, että alkoholista kannattaisi luopua.”

Korona helpotti alkoholista luopumista 


Kun koronarajoitukset sulki ravintoloiden ovet ja ihmiset vetäytyivät kotiin, Tuominen tunsi olonsa helpottuneeksi. Kukaan ei kysynyt häntä juhlimaan, eikä kukaan ihmetellyt, jos hän halusi viettää aikaa kotona. 

”En kehdannut kertoa kavereille, että olin lopettanut juomisen. Tiesin, että monet olisivat kyseenalaistaneet päätökseni. Minulle oli aina sanottu, kuinka kivaa seuraa olin juomassa.”

Kuusi kuukautta päätöksen jälkeen Tuominen rohkaistui ja teki sosiaaliseen mediaan päivityksen, jossa kertoi luopuneensa alkoholista kokonaan. Hän kertoi, ettei juominen tuonut hänen elämäänsä mitään lisäarvoa, päinvastoin. 

Osa kavereista painosti naista juomaan vielä päivityksen jälkeen. Jotkut ottivat uutisen vastaan positiivisesti ja kertoivat itsekin päätyneen viettämään alkoholitonta elämää. 

”Kyllä moni kommentoi minulle, että voi sitä nyt vähän ottaa, tai että voisin hyvin juoda, koska en ole mikään alkoholisti. Juominen oli minulle haitallista, vaikka se ei näkynyt päällepäin.”

Nyt kun alkoholitonta elämää on takana jo yli vuosi, Tuominen ei aio lähteä mihinkään juhlimaan kännissä, vaikka sellaiseen tarjoutuisi mahdollisuus. 

”Selvin päin juhliminen on mielettömän kivaa!”

Ilman alkoholia voi pitää hauskaa 

Juhliminen ei ole loppunut, vaikka päihteet eivät enää kuulu naisen elämään. Tilalle on tullut alkoholittomat drinkit ja darrattomat aamut. Tuominen myöntää joskus tarkkailevan mielenkiinnosta muiden ihmisten juomista, ja pohtivan syitä ihmisten runsaalle alkoholinkäytölle. 

”En lähde kuitenkaan tuomitsemaan tai arvostelemaan muita tai käskemään lopettamaan juomista. Jokainen saa juoda, jos haluaa. Mutta koska välitän asiasta, niin haluan tehdä vaikutustyötä edistääkseen päihteettömyyttä”, Tuominen toteaa.  

Tuominen ei halua tuoda juhlissa esille sitä, että hän ei juo alkoholia.

”Tanssin ja juhlin muiden joukossa kuten aina ennenkin, ei sillä ole väliä mitä lasissa on. Toki joskus aiheesta syntyy hyvää keskustelua, jos raitistelu tulee esille.”

Juominen oli naiselle ennen sosiaalinen pakko, mutta asia on vihdoin muuttunut. Alkoholia ei tee enää mieli, ja sunnuntait voi viettää ilman krapulaa. Alkoholin tilalle on tullut jääkahvit, ja nainen kertookin näiden kylmien juomien olevan hänen uusi paheensa. 

Tanssijana työskentelevä Tuominen joutuu ottamaan kantaa päihteettömyyteen myös työssään.  


”Joskus ihmiset kysyvät, että tanssinko juomapalkalla. Minulle tanssiminen on työtä, enkä todellakaan tee sitä kännissä. Ihmisillä on kauheasti ennakkoluuloja alaa kohtaan.”

Muiden auttaminen kiinnostaa vaikuttajaa 


Sobermimmi nimellä raittiusvaikuttajana toimiva Tuominen toimii Suomessa päihteettömän elämäntavan puolesta puhujana. Maailmanlaajuisesta sober curious -ilmiöstä innostunut nainen kertoo, että kyseinen ilmiö kannustaa kyseenalaistamaan omia alkoholiin liittyviä tottumuksia, vähentämään alkoholia omista lähtökohdista, harjoittamaan tietoisempaa juomista ja kokeilemaan raitistelua niissä tilanteissa, joissa alkoholia on yleensä totuttu nauttimaan. 

”Vaikuttajana voin vaikuttaa ihmisten arvomaailmaan ja asenteisiin alkoholia kohtaan. Olen saanut viestiä, että minun tarinani on inspiroinut ihmisiä luopumaan alkoholista. Juuri tämä sober curious oli omalla kohdalla ratkaiseva tekijä alkoholin jättämisessä.”

Tuominen harmittelee, että alkoholiongelmista puhuttaessa puhutaan usein vain alkoholismista, vaikka alkoholin juominen voi olla muullakin tapaa haitallista – myös 20-vuotiailla ihmisillä. Mustan ja valkoisen väliin mahtuu myös harmaa alue.

”Ei nuorena ole helppoa samaistua johonkin kadun mieheen. Harva osaa ajatella, että voisi itse joskus olla samassa jamassa. Tarvitaan nuoria ja erityisesti naisia kertomaan omaa tarinaansa. Ihmisten olisi hyvä tietää, että alkoholiongelma ei välttämättä näy ulospäin.”

Muiden ihmisten mielipiteet siitä, että alkoholiton elämä olisi tylsää, ovat Tuomisen mielestä vääriä. Hän haluaa kannustaa ihmisiä kokeilemaan alkoholitonta elämää ja keskittymään oman hyvinvoinnin parantamiseen. 

”Ole ylpeä raittiudesta. Alkoholista luopunut ihminen tietää kyllä, että elämä on kaikkea muuta kuin tylsää”, Tuominen sanoo lopuksi ja lähtee kulkemaan jokirantaa pitkin kotiin. 

Jokirannassa nurmikolla istuu joukko nuoria juomassa kaljaa ja pitämässä hauskaa. Tuominen palaa muistoissaan vuosien taa ja jatkaa tyytyväisenä matkaansa. Onneksi alkoholi on osa mennyttä elämää.  

Jaa artikkeli:
Jaa artikkeli:
Lue seuraavaksi: