SUMMANEN: Kuka etujasi ajaa

Kansalaiset! Olkaahan valppaina! Poliittinen päätöksenteko on monimutkaista. Kansalaiset toteuttavat demokratiaa valitsemalla edustajansa päättämään asioistaan eduskuntaan. Eduskuntaan voittavana puolueena äänestetty pääsee muodostamaan hallitusta, jonka kautta pannaan muun muassa liikkeelle lakimuutoksia. Kansalaisten ääni kuuluu parhaimmillaan parlamentaarilsilla päätöksillä, joilla parannetaan lakeja ja käytetään viisaasti kansalaisilta kerättyjä verorahoja.

Aiemmin maassamme vaikutti karkeasti kolme poliittista tahoa tai ryhmittymää, jolla oli edustettuina omat intressinsä. Keskusta edusti maaseutua ja sen elinkeinoja, porvarit pääomaa ja vasemmisto työläisiä. Hallituskausilla painottuivat sillä kertaa valitun edustuslaitoksen mukaiset pyrkimykset. Yhteiskunnalliset muutokset olivat maltillisia ja näin saatiin nauttia yhteiskuntarauhasta. Taustalla toki kuohui ja meno äityi välillä riitaisaksikin.

Nykyään on toisin. Bilateraalinen kauppa Venäjän kanssa ja vientiolojen vakaus olivat ohimenevä aikakausi. Perinteiset poliittiset liikkeet eivät enää venyneet muuttuvan maailman oloihin. Globalisaatio ja aatteellinen sirpaloituminen on tuonut pelikentälle uusia pelureita. Nykykansalaisella on enemmän valinnanvaraa. Hankaluutta tuottaa tietysti samalla sekä puolueiden ydinviestin selkeys ja eri ryhmittymien motiivien läpinäkyvyys. Kuka haluaa valtaa ja miksi? Kenen etuja poliittiset ryhmittymät oikeasti ajavat? Kuka päättää minun, perheeni ja elinkeinoni asioista?

Toki yksilön oikeutta pitää kunnioittaa, mutta poikkeusoloissa pitää pystyä iskemään löysiin menettelytapoihin määrätietoisella lujuudella. Muuallakin pystytään! Pystytään, jos halutaan.

Olisi suloista uskoa, että jokainen päättäjä on tehtävässään edustaakseen koko kansaa. Hänen valintojaan ohjaa puolue, jonka motiivit eivät näy äänestäjille. Taustavoimien vaikutus pakottaa yksilöt ryhmien päätöksiin, joissa usein turvataan saavutettuja etuja ja jarrutetaan kehitystä. Kun ryhmäkurista lipeää, syntyy älämölöä ja epäluottamusta. Siksi on aivan selvää, että nopeita muutoksia odottava maailmankansalainen saa turhautuneena seurata, kuinka vastakkain olevat tahot kiistelevät vanhoista asioista, esittäen erilaisia faktoja ja laskelmia. Kansalainen saattaa kyynistyä ja tuloksena on äänestämättä jättäminen tai protestiääni jollekin radikaalilta vaikuttavalle toimijalle.

Olen humanistisen alan korkeakoulutettuna saanut kuulla kaikkien puolueiden edustajilta, kuinka arvokasta taide meille kaikille on. Veikkausvarojen ohjaaminen muun muassa kulttuurille, nuorisotyölle ja urheilulle on paikkaillut valtion jättämiä aukkoja ja mahdollistanut tärkeää yhdistystoimintaa. Kun varat hyytyivät, oli korvattava menetys valtion budjetista. Näin ei tapahtunut. Arvostus ei näkynyt koronan aiheuttamien menetysten korvaamisena, vaan kauniina lauseina ja lupauksina, joiden todellista toteutumista ei tarvitse yhden hallituskauden aikana odottaa. Tätä on politiikka. Hallitusvastuussa ei enää riitä tyhjä puhe. Oppositiossa saa kyllä huutaa ja vaatia – ilman tarvetta vastata lupauksistaan.

Korona-ajan kriisin syvyys määrittyi sekä päättäjien toimista, että maamme oloista. Asukastiheys ja yhteiskuntarakenne eivät tarjoa virukselle aivan samoja leviämisoloja kuin monessa muussa maassa. Jatkuvana ongelmana – jo toista vuotta – on ollut rajojen yli maahamme vuotaneet virustartunnat. Rajoilla ja kentillä ei olla vieläkään pystytty vaatimaan rokotetodistusta tai negatiivista testiä. Näillä keinoilla on tyhjää parempia vaikutuksia. Syynä voi olla lakimuutosten hidas eteneminen, huono valmistelu, tai tahallinen passiivisuus asioiden hoidossa. Toki yksilön oikeutta pitää kunnioittaa, mutta poikkeusoloissa pitää pystyä iskemään löysiin menettelytapoihin määrätietoisella lujuudella. Muuallakin pystytään! Pystytään, jos halutaan.

Rajojen yli kulkee valtavasti ulkomaista työvoimaa, joka pyörittää esimerkiksi rakennustyömaita ja telakoita. Joku on saattanut painostaa vastuupäättäjiä, joiden taustalla puolueiden taustalla vaikuttavat AY -liikkeet ja muut sidosryhmät kärsisivät taloudellisesti.

Yrittäjiä on kohdeltu aina osin kunnioittaen, osin vihaten. Työttömyysturva on hämmästyttävän heikko ja mm. verotuksessa kehitettävää. Ravintoloiden yrittäjät ovat saaneet kärsiä epäjohdonmukaisista rajoituksista. Päättäjät eivät ole hahmottaneet ruokaravintoloiden ja bailumestojen leviämisriskien eroja. Tartunnat ovat seurantojen mukaan levinneet nopeiten juuri raksoilla ja niillä palvelu- ja hoitoaloilla, joilla riittävä suojautuminen virukselta on ollut vaikeaa. 

Yksittäinen lapsi joutuu kakofonian uhriksi. Kuka näin on päättänyt ja miksi. Eihän digiloikan varjolla voi hyväksi havaittuja käytäntöjä heittää menemään?

Työntekijöiden sosioekonominen tausta luo virukselle otollisemmat olosuhteet levitä.

Koulutus uudistuu. Merkittävin poliittisten päätösten seuraus näkyy oppimisympäristöissä. Ala- asteen oppilaita ohjataan suuriin oppimistiloihin, joissa oppimistulokset ovat alkaneet heiketä. Erityistukea vaativat oppilaat ovat integroitu yleisryhmiin. Opettajien on mahdotonta pitää yllä oppimista edistävää työrauhaa. Yksittäinen lapsi joutuu kakofonian uhriksi. Kuka näin on päättänyt ja miksi. Eihän digiloikan varjolla voi hyväksi havaittuja käytäntöjä heittää menemään?

Turpeen tuet ja tutkimuksen leikkaukset on helposti selitettävissä. Tiesimmekö me äänestäessämme, että tällaista voisi tapahtua? Keihin me voimme luottaa?

Kun nyt vielä puhutaan kestävyysvajeesta, valtion velkaantumisesta ja olemattomista työllisyystoimista, voikin yksittäiselle poliitikolle heittää joukon kovia kysymyksiä? Ketä sinä edustat, jos annan ääneni sinulle ja pääset päättämään? Edustatko puolueesi piilotettuja tarpeita vai minua ja perhettäni?

Kolumnistimme Petteri Summanen on näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja.

Tykkäsitkö lukemastasi? Tilaa Freestyle-lehti ja lue lisää mielenkiintoisia juttuja! Tuet samalla ehkäisevää päihdetyötä nuorisolle. 

Jaa artikkeli:
Jaa artikkeli:
Lue seuraavaksi: