Ville Leinon uskomaton matka huipulle, kivipohjaan ja takaisin huipulle

Julkisuudessa Leino tunnetaan tänä päivänä parhaiten kahdesta asiasta: mahalaskuun päättyneestä NHL-urasta ja erittäin onnistuneesta nahan luomisesta Billebeino -vaatemerkin perustajaksi ja omistajaksi. Molemmissa polttoaineena on toiminut miehen kova halu tehdä unelmistaan totta.
Lukuaika: 4 min

Ville Leino on monen roolin mies: entinen ammattijääkiekkoilija, taiteilija ja vaatesuunnittelija sekä menestyvä liikemies. Tapaan Leinon Helsingin keskustassa sijaitsevassa suositussa kahvilassa, jossa miehen saapuminen paikalle kääntää monien kanssakahvittelijoiden päät.

– Unelmat ovat aina kulkeneet mukanani ja laittaneet minut liikkeelle. Aina sopivan paikan tullen olen lähtenyt seuraamaan niitä, mutta jotta ne kävisivät toteen, niiden eteen on pitänyt tehdä tuhottoman paljon töitä. Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut toteuttaa monta erilaista unelmaani, mutta edelleen on muutamia, jotka odottavat toteuttamistaan. Muistuttaakseni itseäni siitä, kuinka haluan elää elämääni, olen tatuoinut itseeni kaavan: ensin unelmoidaan, sen jälkeen tehdään töitä, jonka jälkeen unelmaa eletään todeksi.

Vaikka Leino tätä nykyä luotsaa nimeään kantavaa vaatemerkkiä, parhaiten hänet tunnetaan kiekkoilijana, jolle Buffalo Sabres maksaa vielä tänä vuonna miljoona taalaa.

Junnukiekkoilijasta NHL:n palkkakuninkaaksi

Unelmat ovat pitäneet ja pitävät Leinoa liikkeessä. Miehen omien sanojen mukaan yksi suurimmista unelmista oli pelata jääkiekkoa niin huipputasolla kuin maailmassa voi vain pelata ja pelata jokaisen kiekkoilijan unelmaottelussa, Stanley Cup -finaalissa. Ottaa itsestä kaikki irti kiekkoilijana. Sen hän on tehnyt.

– Aloitin kiekon kuusivuotiaana. Saatoin pelata kymmenen tuntia lätkää päivässä, ja pitää muistaa, että ennen kuin pääsin Stanley Cupiin, pelasin 14 vuotta ammattilaisena.

Kiekkoura loppui jatkuviin loukkaantumisiin, mutta jos NHL-vuodet ovat vieneet paljon, ovat ne antaneet Leinolle huomattavasti enemmän.

– Änärivuodet veivät osan terveydestäni. Lonkkaproteeseja tässä odotellaan. Koska se työ oli niin kokonaisvaltaista, en pystynyt viettämään samanlaista elämää kuin muut. Kaikki aikani oli suunniteltu treenien ja matsien ympärille. En kuitenkaan halua ajatella, että olisin jäänyt jostain paitsi.

– Opin työnteon tärkeyden, mutta ennen kaikkea opin nöyryyttä elämää kohtaan. Buffalon kuoppa oli sellainen paikka, missä opin itsestäni paljon. Sen jälkeen ymmärsin elämästä ja ihmisyydestä aiempaa enemmän, kun eteen tuli haastavia tilanteita. Sitä ymmärsi oman ”kuolevaisuuden” ja sen, että kaikki loppuu aikanaan. Tuolloin oppi tunnistamaan erilaisia ihmistyyppejä: kun menee hyvin, selkään taputtelijoita riittää. Kun taas menee kehnommin, tietty osa ihmisistä katoaa.

Vaikka Leino tätä nykyä luotsaa nimeään kantavaa vaatemerkkiä, parhaiten hänet tunnetaan kiekkoilijana, jolle Buffalo Sabres maksaa vielä tänä vuonna miljoona taalaa. Leinon ja Sabresin välinen 27 miljoonan dollarin jättisopimus, joka solmittiin vuonna 2011, listattiin vuoden 2019 äänestyksessä 2010-luvun surkeimmaksi sopimukseksi. Asia nostetaan esille mediassa aina silloin tällöin. Kuinka Leino itse suhtautuu uutisointiin ja asiasta muistutteluun tänä päivänä? Vieläkö otsikot menevät totaalisen aallonpohjan läpikäyneen ja siitä selvinneen ex-kiekkoilijan ihon alle?

– Ainahan noista uutisoinneista tulee paska fiilis, mutta olen jo käynyt muutamaan kertaan läpi ne pahimmat fiilikset. Onneksi nyt on jo vettä virrannut sillan alla tarpeeksi, mutta totta kai edelleen takaraivossa tykyttää pieni häpeän ja epäonnistumisen tunne aina, kun aihe nostetaan esille.

– Olen pyrkinyt kääntämään nuo tunteet positiiviseksi voimavaraksi niin, että voin puhua niistä avoimesti, jos se auttaisi jotakuta toista kohtaamaan samankaltaisia tunteita. Noiden tuntemusten läpikäyminen oli tarpeellista, sillä asioiden kohtaaminen vahvistaa henkisesti.

Leinon mukaan kiville karahtanut pesti Buffalon paidassa ja sen jälkeen pesty jälkipyykki kasvatti häntä ihmisenä, ja ilman sitä Billebeino -vaatemerkki ei olisi koskaan syntynyt.

– Sain siitä uuden tekemisen ja näyttämisen meiningin. Mikäli haluaa edetä elämässä, sitä on pakko oppia hyväksymään virheet ja epäonnistumiset. Todeta, että ne ovat taaksejääneitä asioita ja mennä eteenpäin. Minua on aina ärsyttänyt jälkeenpäin tehty voivottelu ja ”olisi pitänyt” -puheet. Harmitellaan sitä, miksi minulle kävi näin tai noin. Ihminen voi kuitenkin itse vaikuttaa siihen, miten jatkaa elämäänsä: jääkö paikoilleen vai etsiikö ratkaisun tilanteeseensa? Jokaiselle meistä tulee väistämättä eteen ongelmatilanteita, ja elämä on kuitenkin sitä, kuka ratkaisee parhaiten ja järkevimmin näitä ongelmia.

Mutta tuokaan sopimus ei olisi syntynyt ilman kovaa työtä ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemista.

– Menestyminen on kombinaatio oikeaa hetkeä ja kovaa työtä. Ainoa tapa, miten ihminen voi itse vaikuttaa asioihin on kova työn tekeminen. Jos esimerkiksi haluaa jääkiekossa terävimmälle huipulle, se vaatii käsittämättömän määrä työtä: toistoja, toistoja ja toistoja. Tuollaiseen ei ole oikotietä. Toki joku voi olla toista lahjakkaampi, mutta lahjakkuus riittää vain tiettyyn pisteeseen saakka. Ennemmin tai myöhemmin lahjakas mutta laiska jää kovasti töitä tekevän jalkoihin. Se on fakta. Terävimmällä huipulla kilpailu on kovaa – alalla kuin alalla. Esimerkiksi viiden kärjessä, oli kyseessä mikä ala tahansa, erot ovat minimaalisia. Jos ei ole valmis tekemään töitä, ei kehity. Minullakin on ollut pelikavereita, jotka olivat lahjakkaita, mutta he eivät olleet lahjakkaita tekemään duunia työnsä eteen. Se on yhtä lailla lahjakkuus iskeä kätensä saveen, tehdä töitä ja päästä eteenpäin omalla urallaan.

– Kohdallani eteenpäin pääseminen vaati myös sen oikean hetken, joka oli, kun pelikaverini loukkaantui ja sain mahdollisuuden, jossa onnistuin. Onnistuin pysymään terveenä oikeina aikoina, vaikka loppu-uralla tuurini oli huonompi ja olin koko ajan loukkaantunut. Siitä huolimatta yritin luottaa siihen, että teen niin kovaa töitä kuin vain pystyn. Se on ainoa, mihin minä pystyn vaikuttamaan.

36-vuotias Leino kertoo, ettei pelkää vanhenemista, päinvastoin. Mies kokee, että vuosien kertyminen on poistanut systeemistä tietynlaisen esittämisen tarpeen

Kaukalosta showroomehin

Ville Leino perusti Billebeino -vaatemerkkinsä vuonna 2014 yhdessä ystävänsä Juhani Putkosen kanssa. Lopettaessaan kiekkouransa vuonna 2017 Leino alkoi panostaa kaiken aikansa Billebeinon kehittämiseen. Panostus on kannattanut, sillä vuonna 2019 yritys ilmoitti liikevaihdon nousseen edellisvuodesta 31 prosenttia 2,3 miljoonaan euroon, kun liikevoittoa jäi liki 450 000 euroa. Yrityksellä pyyhkii siis hienosti. Siitäkin huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen, Leino puhuu yrityksestään vaatimattomasti, mutta äänessä kuultaa ylpeys.

– Se on minulle kuin oma lapsi, eikä sitä ole koskaan tehty rahan takia. Totta kai firman pyörittäminen ja kehittäminen vaatii rahaa enkä halunnut siitä rahareikää, mutta Billebeino on minulle mahdollisuus tehdä muotibisnestä sekä syy herätä aamuisin.

– Mihin haluan päätyä muotibisneksessä? Sellaiset kysymykset ovat aina olleet minulle vaikeita. Lätkässäkään minulla ei koskaan ollut mitään pistetavoitteita. Haluan vain joka päivä ja joka vuosi kehittyä ja mennä eteenpäin. Olen opetellut, että pitäisi elää täysillä ja keskittyneesti joka päivä. Lätkässä opin, että pitää keskittyä seuraavaan vaihtoon ja seuraavaan tilanteeseen. Mikäli niin ei tee, uutta mahdollisuutta ei ehkä tule. Kansainvälistyminen on yksi suurimmista tavoitteistani.

Jälki maailmaan hyväntekeväisyyden myötä

36-vuotias Leino kertoo, ettei pelkää vanhenemista, päinvastoin. Mies kokee, että vuosien kertyminen on poistanut systeemistä tietynlaisen esittämisen tarpeen.

– Minun ei tarvitse enää näyttää kellekään mitään. Joskus ehkä nuorempana koin olevani jonkinlainen ”kaikkivaltias”, mutta nyt kaikki turha esittäminen on jäänyt. Myös sellainen materiaalinen esittäminen on jäänyt. Kaapeissa ei tarvitse olla kahtakymmentä pukua roikkumassa. Miksi pitäisin niitä kaapissa roikkumassa?

Millaisena Ville Leino haluaa tulla muistetuksi? Mieheen on niin pitkään liitetty jääkiekko ja siihen kuuluvat asiat, mutta kertomansa mukaan Leino itse on jo päässyt kiekkovaiheen yli, vaikka haluaakin tulla muistetuksi hyvänä ja taitavana kiekkoilijana.

– Jääkiekkoilijan ura on osaltani jo mennyttä, ja nyt rakennan Billebeino-brändiä. Enkä halua, että se on pelkästään vaatteita, vaan elämäntyyliä ja fiilistä, johon ihmiset voisivat samastua. Haluan tehdä aluevaltauksia, jotka eivät ole niitä tavanomaisimpia.

– Yksi tärkeimmistä asioista, joita haluan tulevaisuudessa tehdä, on hyväntekeväisyys. Haluan tarjota nuorille urheilijoille tai taiteilijoille mahdollisuuksia harrastaa ja tehdä heidän omaa juttuaan. Olen itse lähtöisin keskiluokkaisesta perheestä, joten minulla on aina ollut mahdollisuus harrastaa asioita, mutta kaikilla ei ole samanlaiset lähtökohdat kuin minulla. Haluan antaa takaisin niille, joilla on huonommat lähtökohdat


 

Jaa artikkeli:
Jaa artikkeli:
Lue seuraavaksi: