Tom Merilahti perusti Suomen ensimmäisen ja ainoan vertaisryhmän kaksoisdiagnoosin kanssa painiville, joilla mielenterveys- ja päihdeongelmat muodostavat vaikeasti hoidettavan kokonaisuuden.
Taustani yksityisyrittäjänä ja kaksoisdiagnoosipotilaana on pitkä ja värikäs. Työ kaksoisdiagnoosista kärsivien kohtelun ja hoidon parantamiseksi nykyisessä hoitojärjestelmässä vaatii totuttujen rajojen sekä perinteisten ajattelu- ja toimintamallien rikkomista. Olen syntynyt vuonna 1958 ja toiminut yrittäjänä, projektihallinnan sekä integroidun markkinointiviestinnän ammattilaisena ja moniosaajana lähes 30-vuotta. Saman ajan olen paininut kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja sen rinnalle kehittyneen alkoholiriippuvuuden kanssa. Perustin Suomen ensimmäisen sponsorointitoimiston kollegani kanssa vuonna 1986. Tätä seurasi kaksi perustamaani markkinointiviestinnän konsultointiyritystä. Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsin tai jouduin vuonna 2012. Syyskuun 3.päivänä 2014 tein kolmannen itsemurhayrityksen lääkkeiden roimalla yliannostuksella. Hengenlähtö oli hiuskarvan varassa. Siihen lopetin myös oluen juonnin.
”Kommunikaatio psykiatrisen- ja päihdepoliklinikan välillä on pintapuolista, koska välttämättömät potilastiedot eivät ole kummankin hoitotahon käytettävissä. Psykiatria- ja päihdepalvelut käyttävät eri asiakastietojärjestelmää. Kun tieto ei siirry, siirrellään potilasta paikasta toiseen.”
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön ensioireista diagnoosiin kesti 28-vuotta. Tänä aikana minulla ei ollut tarvittavaa mielialalääkitystä, joka johti oireiden jatkuvaan itselääkitykseen alkoholilla. Itselääkitys oli aluksi tiedostamatonta, myöhemmin tietoista ja vuosien kuluttua, kun mielialahäiriön oireet ja alkoholiriippuvuus voimistuivat, lähes pakonomaista.
Kaksoisdiagnoosi
Kaksoisdiagnoosissa potilaalla on samanaikaisesti sekä mielenterveyden häiriö että päihdeongelma. Kun psykiatrisella hoidetaan yhtä ja päihdepuolella toista ongelmaa, olisi oivallettava, että kaksoisdiagnoosissa ei ole yhtä ilman toista. Siksi ongelmat on kohdattava ja niitä on hoidettava samanaikaisesti.
Kaksoisdiagnoosissa ongelmat ruokkivat toisiaan ja toimivat vahvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa nähden. Kyseessä on ongelmien monisolmuinen vyyhti, joka tuottaa lukuisia oheisongelmia, kuten ahdistusta, unettomuutta ja itsetuhoisuutta.
Kaksoisdiagnoosi on yksi haastavimmista sairauden muodoista, jota ei eriytyneissä psykiatria- tai päihdepalveluissa osata hoitaa tarpeen mukaisella tavalla. Riittävä koulutus, kokemus ja erikoisosaaminen kaksoisdiagnoosin integroituun hoitoon puuttuvat lähes kokonaan maastamme.
Hoitotahot eivät halua astua mukavuusalueensa ulkopuolelle, jolloin potilaan kokonaisvaltainen kohtaaminen ei toteudu. Tämä johtuu psykiatria- ja päihdepalveluiden eriytymisestä, joka alkoi 50-60-luvulla. Kaksoisdiagnoosipotilaat putoavat helposti kahden tuolin väliin, jolloin he voivat jäädä myös täysin ilman hoitoa.
Elämä pelkkää alamäkeä
Koulun lopetin lukion 1-luokalla, jolloin sukset veivät mukanaan Lappiin ja Alpeille. Nuorena toimin lasketteluvälineiden, purjelautojen ja -veneiden myynnin ja markkinoinnin parissa.
Minut tunnetaan myös sukeltajana ja alppihiihdon-, purjehduksen- ja purjelautailunopettajana sekä alppioppaana, joiden lisäksi toimin alan asiantuntijana eri yhteyksissä. Lähes koko elämäni on ollut pelkkää alamäkeä, sillä harrastin laskettelua lähes 50-vuotta, kunnes polvet ja pää sanoutuivat irti.
Lausunto hiihtohississä
Toimiessani vuosina 1986-1987 alppioppaana Italian Alpeilla, hyvä laskettelukaverini totesi hiihtohississä, että on tullut siihen lopputulokseen, että olin ollut edellisen talven lumilla ja kylillä kiitäessäni vahvasti maaninen. Kerroin, että olen ollut parikymppisestä alkaen tietoinen mielialanvaihteluistani – välillä menee miljoonaa ja välillä vaivun voimakkaaseen alakuloon. Silloin hän esitti vahvan epäilynsä maanisdepressiivisyydestäni. Tuli ilmi, että skimbakaverini oli psykiatrian erikoislääkäri ja silloisen Lapinlahden sairaalan ylilääkäri.
90-luku piti sisällään suunnattomasti töitä yrittäjänä ja useita onnistumisia kehittämäni vastavuoroisen markkinointiviestinnän, tapahtumamarkkinoinnin ja kulttuurisponsoroinnin sektoreilla. Vastasin markkinoinnista ja ulkopuolisen rahoituksen hankinnasta sekä markkinointisuunnitelmista lukuisille asiakkaille – yrityksille, medialle, taidemuseoille, teatterille sekä järjestöille. Mielialani olivat korkealla ja energiaa tuntui riittävän mihin vaan. Käytin alkoholia säätääkseni mielialojani ja ylläpitääkseni hypomaanista-flow-tilaa. Itselääkityksestä huolimatta tein töitä 100 lasissa pahimpia sairausjaksoja lukuun ottamatta, kunnes vuonna 1997 paloin loppuun.
Hullu, lihava alkoholisti
Olin työkyvytön yli vuoden. Alkoholinkäyttöni lisääntyi siihen pisteeseen, että hakeuduin Myllyhoitoon kuukauden päihdekuntoutukseen. Täällä osallistuin elämäni ensimmäiseen AA-kokoukseen, jossa esittäydyin: ”Olen Tomppa ja hullu, lihava alkoholisti”. Pelkkä alkoholiongelmainen en ole koskaan ollut. Tällä olen säästynyt monilta selityksiltä.
Hypomaaninen flow
Yksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön ilmenemismuodoista on maniaa lievempi hypomania, joka osaltaan mahdollisti mielipuolisen työn määrän, laadun ja tahdin. Hypomaniassa flow-tilan saavuttaminen on paljon helpompaa. Hypomaaninen flow on luomani käsite, jossa energia, luovuus, keskittymiskyky, muisti ja itsevarmuus ovat huipussaan, aivot toimivat normaalia paremmin eikä mikään tunnu mahdottomalta.
Uudet ideat, asioiden luova yhdistelykyky ja loputtomalta tuntuva energia jatkui välillä kuukausia ja uusiutui aina riittävän levon jälkeen. Mielipuolinen vääntäminen kohotti mielialaa aina euforiselle tasolle saakka. Mieliala on niin upea, että sitä yrittää ylläpitää keinolla millä hyvänsä, jolloin myös alkoholi astui helposti kuvaan.
Hypomania- ja maniajaksot johtivat taisteluun uupumista ja lamaannuttavaa masennusta vastaan sekä krooniseen unettomuuteen, ahdistukseen ja masennukseen. Hain apua lääkäreiltä, psykologeilta ja psykiatreilta. Näille kerroin saamastani lausunnosta ja vahvasta epäilystäni siitä, että mania ja siihen liittyvät ylikierrokset ovat loppuunpalamisen, unettomuuteni ja masennuksen syy. Yksikään lääkäri ei ollut kiinnostunut mistä paha oloni johtuu.
Ei tutkittu syitä, lääkittiin seurauksia. En myöskään saanut lähetettä tarvitsemiini kaksisuuntaisen mielialahäiriön tutkimuksiin, vaikka sitä aina vaadin. Olin ulkoisesti liian hyvässä kunnossa.
Pisimmillään 12 vuorokauden täysin unettomat jaksot johtivat usein psykooseihin ja lukemattomiin hallusinaatioihin, joita hoidettiin Auroran psykiatrisella. Taustalla olleeseen maanisdepressiivisyyteeni ei vieläkään uskottu eikä sitä tutkittu, vaikka siitä aina puhuinkin.
Psykiatriselta päihdepoliklinikalle ja päihdepolilta toiselle planeetalle
Vasta vuonna 2009 sain Auroran psykiatriselta lähetteen Sturenkadun psykiatriselle poliklinikalle. Muutamien testien jälkeen todettiin, että olen ilmiselvä tapaus. Sain diagnoosin vaikeasta 1-tyypin kaksisuuntaisesta mielialashäiriöstä ja mielialalääkkeet. Tämä oli suuri helpotus. Olinhan paininut sairauden kanssa jo 28 vuotta.
Oltuani psykiatrisen poliklinikan asiakkaana pari vuotta, avauduin ja totesin, ettei kaksisuuntainen ole ainoa ongelmani. Kun kerroin samanaikaisesta alkoholiongelmastani hoitovastuuni siirrettiin kokonaan päihdepoliklinikalle. Tämä oli kardinaalivirhe. Muutuin hetkessä mielenterveyspotilaasta pelkäksi alkoholistiksi.
Psykiatrinen lääkehoito unohdettiin täysin. Minua yritettiin hoitaa alkoholistina, koska tieto, kokemus ja osaaminen kaksoisdiagnoosista puuttuivat. Alkoholiongelman hoito ilman samanaikaista psykiatrista (lääke)hoitoa on täysin turhanpäiväistä touhuilua.
Koska lääkitys katkesi, laukaisi tämä pitkän maanisen jakson, jota hoidin alkoholilla. Kävin lukuisia kertoja katkaisuhoidossa ja kaksi kertaa päihdekuntoutuksessa Tervalammella.
Toisella kerralla olin sen verran huonossa kunnossa, että anoin kuukauden jatkoaikaa kuitenkaan sitä saamatta. Tullessani kotiin, juominen alkoi välittömästi. Tämä johti kolmanteen itsemurhayritykseen lääkkeiden runsaalla yliannostuksella.
Itsemurhayritykseen johtaneita syitä olivat äärimmäinen ahdistus ja syvä masennus sekä täydellinen turhautuminen ja tuskaantuminen huonoon hoitoon. Myöskään eläkkeellä, työkyvyttömänä, yksin ja toimettomana olo ei sovi luonteeseeni. Olin menettänyt täysin elämäniloni ja haluni. Halusin vain vaihtaa planeettaa.
Teho-osastolta Ridasjärvelle
Olin kaksi viikkoa teho-osastolla, jossa minut saatiin elvytettyä. Siirryin katkaisuhoidon kautta Ridasjärven päihdehoitokeskukseen, jossa olin kaksi kuukautta. Täällä paikan johtaja ymmärsi sairauteni ongelmallisuuden ja sai minut takaisin Psykiatriselle poliklinikalle ja lääkehoidon piiriin.
Tämä osoitti, että aikaisemmista Päihdepolilla käynneistä, katkoista ja päihdekuntoutuksissa viettämästäni ajasta ei yksinään ollut kokonaisongelmani kannalta hyötyä. Päinvastoin. Ilman samanaikaista psykiatrista (lääke)hoitoa päihdekuntoutukset eivät toimi.
”Tuntuu kuin kaksoisdiagnoosin kanssa painivat muodostaisivat oman heimon, jota ei psykiatrisella tai päihdepolilla tunneta.” Eija Inkeri Kallasuo, Espoon Mielenterveys- ja päihdepalvelut
Kun tieto ei siirry, siirrellään potilasta
Kommunikaatio psykiatrisen- ja päihdepoliklinikan välillä on pintapuolista, koska välttämättömät potilastiedot eivät ole kummankin hoitotahon käytettävissä. Psykiatria- ja päihdepalvelut käyttävät eri asiakastietojärjestelmää. Kun tieto ei siirry, siirrellään potilasta paikasta toiseen.
Kun astuin ensimmäisen kerran päihdepoliklinikan kynnyksen yli, sain heti alkoholistin leiman otsaani. Tämä johtaa väistämättä väärään asenteeseen potilasta kohdatessa, eikä mahdollisia syitä päihdeongelmien taustalla lähdetä edes kartoittamaan. Asenne on hyvin kapea-alainen, vaikka valtaosalla päihdeasiakkaista on myös mielenterveysongelmia.
Eriytyneistä palveluista integraatioon
Psykiatria- ja päihdepalveluiden vahvasti eriytynyt luonne estää kaksoisdiagnoosin mielenterveys- ja päihdeongelmien integroidun hoidon, jossa kumpaakin hoidetaan samanaikaisesti.
Psykiatria- ja päihdepalveluiden integraatiota valmistellaan rakenteellisella tasolla lukuisissa kunnissa. Toiminnallisesta integraatiosta, josta kaksoisdiagnoosipotilailla olisi myös käytännön hyötyä ei puhuta mitään, koska kokemus ja osaaminen tuntuu rajoittuvan organisaatiokaavioihin.
Kaikki huomio ja hoito tulee keskittää ongelmien väliseen ongelmien ytimeen, jossa ongelmat kietoutuvat toisiinsa ja ruokkivat vahvasti toinen toisiaan.
Kaksoispiste
Turhauduttuani saamani ”hoitoon”, mietin pitkään, että jotakin pitää tehdä kaksoisdiagnoosipotilaiden kohtelun ja hoidon parantamiseksi. Ideoin ja perustin Ridasjärvellä syyskuussa 2014 Suomen ensimmäisen ja ainoan vertaisryhmän kaksoisdiagnoosin kanssa painiville, joilla mielenterveys- ja päihdeongelmat muodostavat vaikeasti hoidettavan kokonaisuuden.
Kaksoispist perustaa toimintansa kaksoisdiagnoosiin sekä integroituun ryhmäterapiaan, jossa mielenterveys- ja päihdeongelmia käsitellään yhdessä kokonaisongelman lähtökohdista. Toiminta jakautuu viestintään ja tiedotustoimintaan, Facebookissa toimivaan nettiryhmään sekä säännöllisiin ryhmätapaamisiin.
Ryhmässä on nyt valtakunnallisesti 577 jäsentä, johon kuuluu niin kaksoisdiagnoosikuntoutujia kuin psykiatrian- ja päihdelääketieteen erikoislääkäreitä, psyko- ja päihdeterapeutteja, psykiatria- ja päihdepalveluiden työntekijöitä sekä järjestöjen avainhenkilöitä.
Nyt olen ollut raittiina kolme ja puoli vuotta. Juominen ei ole käynyt edes mielessä, sillä mielialani ovat pysyneet hyvin hallinnassa. Käyn kuukauden välein psykiatrisella poliklinikalla, lääkitystäni seurataan jatkuvasti ja sitä säädetään aina tarpeen mukaan. Päihdepolille minulla ei ole asiaa. Puolen vuoden välein järjestetään integroituja hoitokokouksia, joihin olen saanut sekä psykiatrini ja päihdepolin vastaavan saman pöydän ääreen.
Tom Merilahti , Ammattipotilas
www.tomppa.strikingly.com
www.kaksoisdiagnoosi.blogspot.fi
www.facebook.com/groups/KAKSOISPISTE
Tomin kuva: Maria Kalmi
