MONEN ROOLIN JA KUUDEN EMMAN PYHIMYS ei suunnittele sapattivuotta

Musiikin ja bisneksen taitava Pyhimys vastustaa kaikenlaista puhdasoppisuutta ja hyve-elitismiä. ”Selkääntaputtelijoiden porukoihin en ole koskaan sopeutunut.”

LKS 20190202 Pyhimys poseeraa kuuden Emma patsaansa kanssa Emma-gaalassa Helsingissä 2. helmikuuta 2019. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Elämä on nyt melkoista haipakkaa eilen kuusi Emmaa voittaneelle Mikko Kuoppalalle, 37, joka tunnetaan paremmin nimellä Pyhimys. Alkuvuodesta 2018 ilmestynyt Tapa poika -albumi nousi nopeasti listoille. Ennen levyn ilmestymistä julkaistut sinkut Kynnet, kynnet ja Jättiläinen soivat edelleen hyvin. Laajemman huomion sinetöi esiintyminen Vain elämää -sarjan yhdeksännellä kaudella.

Pyhimyksen ura on kestänyt 15 vuotta, joten pohjaa suosiolle on rakennettu pitkään ja hartaasti. Rap-artistin ja lauluntekijän roolien lisäksi Pyhimys hoitaa ahkerasti myös musiikkibisneksiä. Hän on toiminut Johanna Kustannuksen tuotantopäällikkönä vuodesta 2013.

”En ymmärrä sitä, miten jonkun pienen joukon suosima musiikki on heidän mielestään jotenkin aidompaa ja parempaa. Tuollaisen ajattelun pohjana on se, että massoja pidetään tyhmänä. Sellaisiin selkääntaputtelijoiden porukoihin en ole koskaan sopeutunut.”

Soolouran ohella Pyhimys tunnetaan yhtyeistä Ruger Hauer ja Teflon Brothers. Ensin mainittu on nyt jo lopetettu, mutta Teflon keikkailee ahkerasti. Haastattelua edeltävänä päivänä veljekset olivat keikalla Lappeenrannassa. Kiertäminen Teflon Brothersin kanssa on ammattilaisille ennen muuta rentoutumista. Pyhimys naurahtaa, ettei keikan jälkeen pidetä pikapalaveria ja käydä esiintymistä kohta kohdalta läpi. ”Keskitymme pitämään hauskaa emmekä purista liikaa mailaa.”

Noin 85 prosenttia Pyhimyksen esiintymisistä on Teflonin kanssa, loput sooloa. Onko eri rooleissa ja kokoonpanoissa esiintyminen haastavaa? ”Minulle eri rooleissa esiintyminen on luontevaa, vaikka monille se tuntuukin olevan problemaattista. Sitä kysytään usein. Esiintyminen yhdessä ja kapeassa, ”todellinen minä” -tyyppisessä hahmossa olisi paljon vaikeampaa. Eri roolit antavat mahdollisuuksia. Ei Teflonin biisejä voisi omana itsenään edes esittää. Välillä silti kelaan, että mitä nämä oikein tarkoittaa, ja se alkaa naurattaa. Älyttömyys on hauskaa.”

Ennen musiikilla elämistä Pyhimys teki kaikenlaisia pieniä juttua. Vielä tuolloin rap-artistin elämästä haaveileminen ei tullut mieleen. ”Jos joku nuori sanoo tänään, että hänestä tulee isona räppäri, niin se on aika epätodennäköistä. Vielä epätodennäköisempää se oli 2000-luvun alussa.

Silloin tunnetuimmilla suomalaisilla räppäreillä uraa oli vasta pari vuotta takana ja he olivat vasta parikymppisiä. Nelikymppisestä räppäristä ei ollut edes esimerkkitapausta.”

Hän opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa vuoden kunnes huomasi, että se ei ollut häntä varten. Vaikka Pyhimyksestä ei insinööriä tullutkaan, hän palasi parin vuoden päästä opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Nyt hän on gradua ja harjoittelua vaille valmis matematiikan opettaja. Rap-musiikki oli kuitenkin tärkeä osa nuorten miesten elämää, ja keino saada arvostusta toisilta. Hyvät tekijät huomattiin aivan niin kuin skeittari- tai graffitiporukoissa.

”Rap valikoitui minun jutuksi siksi, että se oli helppoa. Sanottavalla ei ollut niin merkitystä, kunhan lauseet sai rimmaamaan keskenään.”

Tuohon aikaan Rähinä Records korosti omaa juttuaan ja oli kuin heimo. Siihen muottiin Pyhimys kavereineen ei mahtunut – eivätkä he halunneet toimia tiettyjen sääntöjen mukaan.

”Alku oli meille erityisen hankala. Muut parikymppiset ”aidot” räppärit näkivät meidän haitallisena rap-kulttuurille, ainakin ensimmäiset viisi vuotta. Sen jälkeen valtavirtakin muuttui ja suora jenkkiformaatin toistaminen alkoi jäädä.”

Rap-kenttä ylikuumeni Pyhimyksen mukaan viimeistään Pikku G:n kohdalla. Sen jälkeen alettiin etsiä erilaisia ja omaperäisiä, suomalaisia ilmaisumuotoja.Ystäviensä kanssa Pyhimys oli miettinyt musiikin tekemistä eri muodoissa jo pitkään. Ajatus bändin perustamisesta houkutti.

”Musiikin tekeminen oli vaikeaa, jos miettii vaikka esimerkiksi jonkun kitaran soittamisen opettelua. Yritimme tehdä jotain, mutta ei siitä tullut mitään.”

Rap löytyi ”läpän kautta” ja suoraviivaisesti ulkomaisia esikuvia matkimalla. Yhdeksi esikuvakseen Pyhimys on nimennyt Eminemin. ”Lyriikat olivat luonnollisesti englanniksi ja sisälsivät genrelle tyypillistä fiktiivistä gangsta-uhoa. Omaa egoa nostettiin, toisia haukuttiin ja lähiöelämästä puhuttiin romantisoivaan sävyyn. Sanottavaa ei ollut, mutta piti päästä ääneen ja tehdä jotain. Ilmaisuntarve ei juurikaan liittynyt sisältöön. Vasta muutaman vuoden jälkeen aloin miettiä, mitä minä oikein sanon.”

Englanniksi oli helppo heittää väliin kuin väliin sen enempää miettimättä sana bitch. Se oli tapa, eikä sitä kyseenalaistettu vielä silloin. Suomenkieliseen räppiin tuollainen ei enää sopinutkaan.

Neljä käännekohtaa

Oman uran todellisen käynnistymisen sekä artistina että liikemiehenä Pyhimys näkee tapahtuneen neljässä vaiheessa. Ensimmäinen oli se, kun Teflon Brothersin Heikki Kuula ja Voli (Jani Tuohimaa) menivät armeijaan 2003. Sen ajan Pyhimys käytti omien biisien kirjoittamiseen.

”Päätin silloin tehdä avautumislevyn, ja siinä oikeastaan syntyi yksi minun tyyleistä ja roolihahmoista. Samaa tilitysmusiikkia teen edelleenkin”, Pyhimys nauraa.

Toinen tärkeä askel oli 2006 oman levytyssopimuksen saaminen Monsp Recordsille.

”Se oli ensimmäinen kerta, kun sain jotain virallista tunnustusta. Eli en ollutkaan kuka tahansa pelle, vaan joku voisi kuunnellakin minun musaa.”

Oman musiikin tekemisen ja esiintymisen rinnalla Pyhimyksellä oli myös managerin rooli. Kun Suomi 2011 voitti jääkiekon maailmanmestaruuden, JVG:n Pienissä häissä -biisistä tuli käsittämätön hitti. Ja Jaren ja VilleGallen managerina oli, kukas muukaan kuin Pyhimys.

”Tuli musavideo ja olimme torilla Leijonien kanssa. Tein samaan aikaan opettajaharjoittelua ja jaoin nuorille nimmareita koulussa. Vielä silloinkaan en ajatellut, että elämäni olisi pelkkää räppäämistä, mutta näin musiikkialan kokonaisuudessaan vahvana vaihtoehtona, jota voisin tehdä. Minulla oli monta roolia, ja on edelleenkin.”

Viimeinen eli neljäs askel oli, kun Teflon Brothers sai 2012 levytyssopimuksen ison levy-yhtiön kanssa. Se oli Universal Musicin alainen Johanna Kustannus, jonka tuotantopäälliköksi Pyhimys siirtyi vuoden päästä. ”Sen jälkeen hommat ovatkin edenneet aika ammattimaisesti.”

Moni asia meni nappiin. Ja se onkin Pyhimyksen työn tekemisen filosofia: kun tarpeeksi paljon yrittää ja tekee eri juttuja, ei kaikki voi kusta kerralla.

Yrittäjähenkeä ja substanssia

Pienestä pitäen Pyhimyksellä on ollut bisneksiä vetämässä. Hän sanoo olevansa yrittäjähenkinen, vaikka tärkeintä ei olekaan se, mitä jää viivan alle.

”Tärkeintä on pääoman hallinnointi, ja se on ihan sisäsyntyistä. Samoin managerointi ja muiden auttaminen on ollut minulle tyypillistä aina.”

Töissään ja eri rooleissaan Pyhimys näkee suuria synergiaetuja. Artistina ymmärtää paljon paremmin levy-yhtiön pyörittämisestä, ja levy-yhtiötyö auttaa olemaan artisti. Päänsä Pyhimys kyllä tahtoo pitää, eikä ole kovin innostunut ottamaan ohjeita muilta. Yleensä hänellä on selvä visio tekemisistään. ”Olen aika hyvin tilanteiden päällä ja kuuntelen kyllä neuvoja, mutta varsinaisten ohjeiden ottamiseen pitää olla aika hyvät perustelut. En mielelläni ole väärässä.”

”Kun tarpeeksi paljon yrittää ja tekee eri juttuja, ei kaikki voi kusta kerralla.”

Ja visiot ovat osuneet aika oikeaan: sooloalbumi Tapa poika oli koko vuoden 2018 myydyin. Pyhimys näkeekin, että suosiota on rakennettu vahvalle kivijalalle vuosia, eikä se ole vain Vain elämää -hypeä. ”Ohjelma tuli hyvään saumaan, mutta levy oli myydyin jo alkuvuodesta.”

Levy-yhtiötyössä Pyhimys on nähnyt, miten promoamista ja tuotteen paketoimista tehdään. Tärkein on silti sisältö, siinä pitää olla kerroksia ja kulutettavaa. Ilmiöt voivat tulla ja mennä, ja kupla puhjeta, mutta hyvä sisältö kestää.

”Siksi minulla on hyvä ja oikeudenmukainen olo, koska en koe omaa musiikkiani kuplaksi. Substanssia on ainakin verrattain runsaasti. Sen takia lähdin töihin myös Johanna Kustannukseen. Suomessa on vahvaa biisinteon osaamista ja ilmaisua, ja sitä arvostetaan enemmän kuin ulkopuolelta ostettua poppihömppää.”

Pyhimyksen mukaan se, että hyvä sisältö ja substanssi saavuttavat Suomessa suosion, ei ollut yllätys – se oli odotettua.

Liian suuri ei kestä

JVG:n suosion myötä myös Pyhimyksen elämä muuttui. 2011 räjähti pommi, joka vei mennessään. Siinä vaiheessa ei vielä tuntunut, että olisi kovilla. Kierroksia ei missään vaiheessa ajettu alas, vaan vauhti ja nousukiito jatkui vuosia. Pyhimyksen mukaan pysähtyminen pelotti. Entä jos kaikki katoaisikin?

”Teflon Brothersin selkeästi suurin vuosi oli 2016, joten siinä oli viisi vuotta kovaa tykitystä. Lopulta se alkoi käydä raskaaksi, vaikka ei vielä ehtinytkään lähteä käsistä. Huomasin mielialan laskevan ja kaikki tuntui turhalta. Yleensä bileet ovat hauskanpitoa ja juhlaa, mutta kun niistä tulee työtä, se tuntuu päättymättömältä painajaiselta. Lomalla mietin, että ei helvetti, kohta se rumba alkaa uudestaan ja loppuu vasta kuukausien kuluttua.”

”Jäähalli-statusta on vaikea ylläpitää kauan. Silloin edessä on tauko tai jokin muu strateginen siirto.”

Klisee siitä, että menestys on pahin kirous, on Pyhimyksen mukaan artistille täyttä totta. Vaikka olo vielä pari vuotta sitten tuntui aika tummalta, nyt hän hallitsee tekemisensä ja jaksamisensa hyvin. ”Nyt eri vaiheet eivät tunnu enää raskailta, ne ovat vain oman ammatin eri osia.”

Kaiken jälkeen Pyhimys ei haaveile sapattivuodesta tai muutenkaan pitemmästä tauosta. Ei, vaikka todella monet suomalaisen poptaivaan tähdet ovat ilmoittaneet pitävänsä vuoden tai parin tauon. Pyhimys palaa substanssiin. Hän uskoo pitkien taukojen kertovan ennen muuta siitä, että monet artistit ovat pyrkineet liian suuren ja kestämättömään asemaan.

”Jäähalli-statusta on vaikea ylläpitää kauan. Silloin edessä on tauko tai jokin muu strateginen siirto. Itse en haaveile sellaisesta, vaan yritän rakentaa toiminnastani kestävää ja keikkailen harvoin. Yritän muokata muutenkin ajattelua, joka meillä on päässyt leviämään. Olen aina vierastanut Suomen supertähdet -tyyppistä hehkutusta. Minulle musiikki on leipätyötä, jota tehdään ihmisille. Artistibrändin kasvattaminen jättimäiseksi ikoniseksi ei ole minulle tärkeää.”

Todella isoksi kasvaminen vaatisi Pyhimyksen mukaan sisällön muokkaamista niin, että se sopisi kaikille kohderyhmille. Sitä hän ei halua musiikkia tehdessään miettiä. Viime kesänä puhuttiin kovasti myös siitä, pitäisikö musiikkifestivaaleille saada sukupuolikiintiöt. Ensimmäisenä, ja toistaiseksi ainoana Flow ilmoitti ottavansa tähän Suomessa osaa.

”En kannata mitään kiintiöitä. Tuloja pitää tasata ja kaikilla pitää olla yhtäläiset mahdollisuudet palveluihin, mutta se ei tarkoita, että kaikilla pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet tehdä taidetta. Markkinavoimat ratkaisevat tämän.”

Rajojen vetäminen on Pyhimyksen mielestä mahdotonta, ja jos sille tielle lähdetään, ei loppua näy. Pitäisikö esimerkiksi radiokanavien kohdalla miettiä, soitetaanko niillä tasapuolisesti eri maakunnista tulevaa musiikkia?

”Tietysti rap-musiikki on koettu vahvasti maskuliiniseksi ilmaisutavaksi. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä. Jos esimerkiksi piirretään balettitanssija, se kuvataan aina naiseksi. Eivät miehet valita, että se olisi liian stereotyyppinen tapa ajatella.”

Itseään ei pidä ottaa liian vakavasti

Pyhimyksen biisit ja lyriikat ovat monipuolisia, silkasta viihdyttämisestä jopa vaikeaselkoiseen runoiluun, ja tietysti tiukkaan räppiin. Nämä kaikki roolit hän haluaa pitää itsellään, koska jokainen mahdollistaa omanlaisensa luomisen. Hän ei halua ottaa itseään vakavasti ja vastustaa kaikkea elitismiä.

”En ymmärrä sitä, miten jonkun pienen joukon suosima musiikki on heidän mielestään jotenkin aidompaa ja parempaa. Tuollaisen ajattelun pohjana on se, että massoja pidetään tyhmänä. Sellaisiin selkääntaputtelijoiden porukoihin en ole koskaan sopeutunut.”

Pyhimyksen mielestä alkuaikojen rap-kentän puhdasoppisuus ja kirjoittamattomat säännöt muistuttavat paljon tämän päivän Flow-hipstereiden tyylinormeja. Ja jos yleisö alkaa pohtia liikaa, mitä biisillä oikeasti tarkoitetaan ja ilkutaankohan tässä minulle, se synnyttää Pyhimyksen mukaan vain lisää mustaa huumoria ja ylikorostunutta irvailua.

”Välillä olen joutunut joitain tekstejä puolustamaan, mutta se on vaikeaa, jos ihmiset ovat liian vakavia. Yleensä kirjoittaessa tiedän, millaisia reaktioita syntyy.”

Vain elämää -ohjelmaan Pyhimys kirjoitti Mulkut-kappaleen, jossa irvaillaan röyhkeän äijäilyn kustannuksella. Biisistä tuli kauden kuunnelluin. Pointti on feministinen, mutta Pyhimyksen mukaan tarkoituksella ambivalentti. Nykyään vallalla olevaa oman hyveellisyyden korostamista Pyhimys ei allekirjoita.

”Minulla ei ole tarvetta tehdä musiikillisesta minä-hahmostani mitenkään hyveellistä ihmistä. Osuminen vallitseviin suvakkinormeihin ja identifioituminen sitä kautta ei muuta maailmaa, vaan on omalle seurakunnalle saarnaamista. Mulkut-biisiä voi siis kuunnella joku muukin kuin feministi, ja olla ihan ylpeä itsestään.”

 

Jussi Riihimäki, Kuva: Lehtikuva

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös

Kirjaudu tästä